Joulu kahdessa kodissa

Joulukuu. Taas se aika vuodesta, kun sisareni ja minä saamme odottaa kauhunsekaisin tuntein, missä vietämme joulun. En ymmärrä edelleenkään sitä, että minkä takia isämme kohtelee vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen äitiämme kuin kakkosluokan kansalaista. En tiedä, johtuuko se siitä, että äitimme on ranskalainen ja isämme suomalainen. Olen todella kyllästynyt siihen, että isämme kokee olevansa paljon parempi ihminen ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Samaan aikaan hän kuitenkin kohtelee meitä lapsia aivan samalla tavalla kuin äitiämme. Hän saattaa sanoa, ettei meistä tule mitään, koska olemme hänen mielestään pahoja ihmisiä. Se on varsinkin minua loukannut todella paljon ja on vaikea yrittää uskoa tulevaisuuteen, kun takaraivossa on koko ajan ajatus siitä, että varsinkaan minä en pärjää elämässä.

Sisareni on onneksi minua niin paljon nuorempi, ettei hän vielä osaa stressata joulun vietosta. Minä sen sijaan kuitenkin olen todella turhautunut siihen, että isämme valitsee vuodet, jolloin hän suostuu viettämään joulua kanssamme. Isämme on päättänyt, että jos vietämme joulun hänen luonaan tai isovanhempiemme luona, olemme kaikki joulun pyhät siellä ja myös pitkän osaa joululomasta. Siitä ei kuulemma voida neuvotella mitenkään. Kaikki joulut eivät ole sujuneet niin mukavasti kuin voisi toivoa. Täysi-iän lähestyessä isä muuttui entistä vaikeammaksi. Sen takia en ole moneen vuoteen osannut täysin nauttia joulun viettämisestä, kun olen joutunut pelkäämään sitä, että selviänkö taas yhdestä joulusta vai kulutanko ne vähäisetkin energiani siihen, että joudun taistelemaan saadakseni mielipiteeni ja ääneni kuuluviin.

Koin todella huonoa omatuntoa siitä, että äitimme joutui useita vuosia viettämään joulun pyhät yksin. Se on mielestäni todella väärin häntä kohtaan. Tietysti sitten niinä jouluina, kun saimme olla kotona äidin kanssa, se oli puolestaan sitäkin ihanampaa. Olisi mielestäni helpompaa, jos vanhempamme voisivat tulla toimeen ja joulun vietosta ja samalla joululomasta ei tulisi aina jokavuotinen show, että miten ne tulisi järjestää. En pysty muuttamaan muita ihmisiä, eivätkä muut saa muuttaa minua ihmisenä. Onneksi olen kuitenkin jo sen ikäinen, että pian on omilleen muutto edessä, jolloin stressi tästä vähenee. Toki olen huolissani pikkusiskoni puolesta, mutta uskon että paras ratkaisu hänen kannaltaan keksitään vielä. Nyt haluan nauttia jokaisesta joulusta ilman stressiä.

Eroperheitä on monenlaisia ja jokaisella on omanlaiset käytännöt joulun viettoon. Tämä oli ainoastaan yksi versio. Muistakaa, että se ei ole koskaan lapsen/nuoren vika, jos vanhemmat eivät osaa käyttäytyä järkevästi.