Artikkeli: Että olisi joku jolle puhua

Juttelimme yläkouluikäisten nuorten kanssa hyvinvoinnista. Kysyimme, mikä nuorille on tärkeää elämässä. Erään pojan sanat koskettivat erityisesti: ”On joku jolle kertoa, jos on jotain huolia.” Nämä sanat eivät yllätä –  jokainen ihminen tarvitsee toista ihmistä.

Kansantautina yksinäisyys

Yksinäisyys koskettaa arviolta 20 prosenttia suomalaisista. Tuoreimman kouluterveyskyselyn (2017) mukaan joka kymmenes kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalainen kokee itsensä yksinäiseksi ja yksinäisyyttä koetaan enemmän ylä- kuin alakouluikäisenä. Yksinäisyys voi olla sosiaalista, jolloin esimerkiksi välitunneilla ei löydy kaveriporukkaa, johon kuulua. Toinen ilmenemismuoto on emotionaalinen yksinäisyys, jolloin ei ole ketään läheistä ystävää, johon luottaa ja joka olisi juuri sinua varten.

Yksinäisyys liittyy moniin koulunkäynnin pulmiin kuten kiusaamiseen, koulussa viihtymiseen ja koulu-uupumukseen. Yksinäisyyden on havaittu olevan ylipainoa vaarallisempaa, ja riski ennenaikaiseen kuolemaan on yhtä mahdollinen kuin tupakoitsijoilla.

Mustunut omena

Nykyisen älypuhelin- ja somekulttuurin on esitetty muuttaneen yksinäisyyden kokemista kenties vielä voimakkaammaksi: jos puhelin ei piippaa, ollaan yksin. Hyvin todennäköisesti omassa kaveripiirissäsi tai koululuokallasi on ikätovereita, jotka kokevat ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä. Ehkä olet itse yksi heistä.

Olet saattanut kuullut vertauksen lattialle pudonneesta – tai pudotetusta omenasta. Ulospäin omenan pinnalla ei välttämättä näy kolhuja, mutta omenaa haukatessa huomaat, että sisältä se onkin mustunut. Sellainen on ulkopuoliseksi jätetyn ja yksinäisyyttä kokevan mieli. Miten paljon huonommuuden tunnetta, häpeää ja turvattomuutta yksinäisyys aiheuttaakaan ja kuinka voisimme sitä vastaan kamppailla?

Pienet teot torjuvat yksinäisyyttä

Usein pienet teot merkitsevät lopulta paljon. Eräs lukiolaispoika kirjoitti taannoin mielipidekirjoituksen siitä, kuinka kouluyhteisössä pienillä teoilla voi huolehtia toisen opiskelijan hyvinvoinnista. Ehkä olet joskus mielessäsi miettinyt, että onpa luokkakaverillasi hieno pusero tai tekipä hän jonkin asian erityisen hyvin. Ajatuksen voi sanoa toiselle ääneen, eikä jättää hiljaiseksi mietteeksi omaan päähän.  Yksinäisyyttä voi osaltaan torjua hyvinkin yksinkertaisin keinoin –  eihän vaadi paljon kysyä toiselta, että mitä sinulle kuuluu tänään? Tärkeätä on myös pysähtyä kuuntelemaan vastaus.

Jos koet itse yksinäisyyttä, rohkenisitko ottaa ensimmäisen askeleen, nykäisemään vaikkapa koulusi tukioppilasta hihasta ja vaihtamaan kuulumisia hänen kanssaan? Löytyisikö lähipiiristäsi edes yksi kaveri, jota voisit pyytää vapaa-ajalla tekemään jotakin kivaa kanssasi? Ylittäisitkö pelkosi ja osallistuisit esimerkiksi koulun kerhotoimintaan tai muuhun harrastukseen? Ne tarjoavat matalalla kynnyksellä mahdollisuuksia kokea yhteisöllisyyttä ja kuulua johonkin. Ne ovat myös paikkoja, joissa voi oppia ja opetella vertaistensa parissa sosiaalisia taitoja ihmissuhteiden luomiseksi. Yhteisöllisyydellä ja vertaisuudella on tutkitustikin positiivinen yhteys hyvinvointiin ja hyvän tekemisellä on tapana kiertyä lopulta takaisin itsensä luo.

 

Minkä pienen yksinäisyyden kokemista vähentävän teon sinä voisit tehdä tänään itsesi tai jonkun toisen eteen? Voit miettiä omaa pientä tekoa mielessäsi, kertoa sen ääneen kaverille tai ilmiantaa somessa: #sutonnähty #meijänpolku

 

Kaisa Koivuniemi, Terveyden edistämisen asiantuntija, LIKES-tutkimuskeskus

 

Aiheeseen liittyvät