Ero raivostuttaa

Mun vanhemmat pääty yllättäen eroon puoli vuotta sitten. Onhan ne aina tapellu, mut en silti tiedä, miks ne eros. Oon niin raivona niille! Eiks ne olis voinu yrittää vielä yhessä? Mun on tosi vaikee keskittyä mihinkään, kun päällimmäisenä on viha ja katkeruus mun vanhempia kohtaan. Ne pilaa mun elämän! 

Ei ole ihme, että tunnet vihaa ja katkeruutta. Ympärilläsi tapahtuu asioita, jotka vaikuttavat vahvasti elämääsi, mutta joille et itse mahda mitään. Mielessä voi myös pyöriä ajatuksia siitä, mikseivät vanhemmat hakeneet ajoissa apua. Tai miksi niiden piti tapella koko ajan?

Sinun on todella vaikea alkaa työstää eroa, mikäli et edes tiedä eron syytä. Oletko keskustellut vanhempiesi kanssa erosta?  Oletko kysynyt heiltä eron syytä? Sinulla on oikeus tietää, miksi vanhempasi erosivat. Kaikki aikuisten asiat eivät kuulu perheen nuorille, mutta vanhempien tehtävänä on selvittää asiat lapsille parhaaksi näkemällään tavalla. Sinun on kuitenkin tärkeä muistaa, että oli eron syy mikä tahansa, on eroon aina syy. Vanhempiesi mielestä ero on ollut paras vaihtoehto sen kipeydestä huolimatta.

Vanhempien ero aiheuttaa aina monenlaisia tunteita kuten raivoa. Uskalla tuntea vaikeimmatkin tunteet. Tunteiden tuntemisessa ja purkamisessa auttaa usein se, että tekee ne jotenkin näkyviksi. Pura vaikka päiväkirjaan ajatuksiasi, kirjoita runoja tai piirrä se miltä sinusta tuntuu. Voit myös urheilla tai kuunnella oloosi sopivaa musiikkia ja päästää niiden avulla pahaa oloasi pois. Silloin tunteet eivät jää mieleesi muhimaan eivätkä ne täytä koko elämääsi. Monia helpottaa, jos kertoo ajatuksista ja tunteista jollekin luotettavalle ihmiselle. Sellainen voisi olla ehkä kaverisi äiti, serkku, opettaja, kummi, koulukuraattori tai terveydenhoitaja. Tai onko sinulla kaveria joka on kokenut vanhempien eron? Käsittelemällä asiaa alkavat vihan ja katkeruuden tunteet vähitellen hellittää ja sinun on helpompi olla.

Vanhempien ero voi tuntua todella vaikealta hyväksyä. On kuitenkin parempi hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa. Asian hyväksyminen ei tapahdu yhdessä yössä, eikä sellaista kannata itseltään vaatia. Koeta pitää kiinni harrastuksista ja niistä arjen asioista, mitä olet tehnyt ennenkin. Yritä etsiä jokaisesta päivästä ilon pilkahduksia ja mukavia kokemuksia. Usko siihen, että elämässä voi tapahtua hyvää ja vähitellen tilanne helpottaa.