Kiusaamista vai ei?

En oo varma, että kiusataanko mua vai ei. Meidän luokan pojat pelaa välituntisin aina sählyä tai futista. Joskus mä pääsen mukaan pelaamaan, mutta toisina päivinä en pääsekään. Muut pojat haukkuu mua dorkaksi tai pätkäksi. Mä olen tosi lyhyt, meidän luokan toiseksi lyhin. Välillä ne sitten kuitenkin pyytää mua mukaan ja sanoo, että mä olen hyvä pelaaja. 

Oppituntien alussa mulle usein sanotaan, että en saa tulla istumaan sinne missä muut istuu ja, että pätkät istuu muualla. Silloin mä meen yhteen toiseen poikaporukkaan, jotka ei pelaa välituntisin. Mä haluaisin olla mukana peliporukassa, mutta on kurjaa kun aamulla ei tiedä pääseekö tänään mukaan vai ei, ja ottaako ihan turhaan mailan mukaan. Joskus viikonloppuisin mulla on vatsa kipeä, ja kouluun ei huvita mennä.

Hienoa, että otat asian puheeksi. Toistuva haukkuminen ja nimittely sekä porukan ulkopuolelle jättäminen ovat kiusaamista. Tärkeämpää kuitenkin tässä on se, miltä tilanne sinusta tuntuu. Kerrot, että asia vaivaa sinua myös viikonloppuisin ja kouluun lähteminen tuntuu vastenmieliseltä. Silloin asiaan olisi syytä puuttua.

Nyt olisi tärkeää, että kerrot tilanteestasi jollekin aikuiselle. Kannattaa kertoa ensin kotona omille vanhemmille, usein pelkkä pahan mielen jakaminen auttaa ja tekee paremman olon. Entä opettaja? Voisitko jutella hänen kanssaan? Hänen on syytä tietää luokan kaverisuhteista sekä haukkumisista. Opettaja voisi myös vaikuttaa pelijengin kokoonpanoon ja rooleihin pelissä. Liikunnan opettaja voisi ehkä tulla joskus välitunnille mukaan pelaamaan tai katsomaan, että peli sujuu sääntöjen mukaan.

Peliporukkaan mukaan pääseminen ei johdu pituudestasi, kiusaamisessa on kyse vallankäytöstä, ja peliporukka käyttää tätä valtaa nyt sinuun ottamalla sinut mukaan peliin tai jättämällä pelin ulkopuolelle.

Kerrot, että menet istumaan muiden poikien kanssa, silloin kun et pääse peliporukkaan mukaan. Ovatko nämä pojat ystävällisiä? Mitä jos jättäisit pelaamisen vähäksi aikaa ja hakeutuisit heidän seuraan. Peliporukan imu voi olla kova, ja on ymmärrettävää, että haluat päästä siihen mukaan. Nuoren ja lapsen itsetunnon kehittymiselle on kuitenkin haitallista, että pitää pohtia kelpaanko tänään tällaisena, ja millainen minun pitäisi olla jotta kelpaisin. Jokainen ihminen kaipaa ja tarvitsee hyväksyntää sellaisena kuin on. Joskus voi olla yllättävää, että vaihtoehtoja etsimällä voi löytää kivempaa ja parempaa tekemistä!