Siirry sisältöön

Nuoret ja rikokset

Rikos on laissa rangaistavaksi määrätty teko.  Myös laiminlyönti eli jonkin asian tekemättä jättäminen voi olla rikos. Rikollista voi olla esimerkiksi se, ettei pelasta toisen henkeä.

Suuri osa nuorten rikoksista liittyy vapaa-ajan viettoon, alkoholinkäyttöön ja rajojen koetteluun. Yleisimpiä nuorten tekemiä rikoksia ovat näpistykset ja vahingonteot. Nuoret kohtaavat myös paljon väkivaltaa. Myös koulussa tapahtunut väkivalta voi olla rikos. Nuorten tekemät henkirikokset ovat hyvin harvinaisia Suomessa.

Rikosvastuun ikäraja on Suomessa 15 vuotta. Sitä nuoremmat eivät joudu oikeuteen eikä heitä rangaista. Sen sijaan heidät voidaan tuomita vahingonkorvaukseen, he voivat saada merkinnän poliisiasiain tietojärjestelmään ja lastensuojelu voi puuttua asiaan. Tällöin äärimmäisessä tapauksessa nuori voidaan esimerkiksi laittaa asumaan kodin ulkopuolelle, jotta hän ei omalla toiminnallaan vaarantaisi itseään tai tulevaisuuttaan.

Vahingonkorvausvastuulla ei ole ikärajaa. Tämä koskee niin tahallista kuin huolimattomalla tai varomattomalla menettelyllä aiheutettua vahinkoa. Vahingon korvauksen määrässä otetaan kuitenkin huomioon nuoren ikä, kehitystaso, teon laatu, nuoren ja vahingon kärsineen varallisuus sekä muut olosuhteet.

  • Pieniltäkin tuntuvat jutut, kuten näpistely tai graffitien teko luvattomaan paikkaan, ovat rikoksia. Vaikka teot voivat tuntua harmittomalta huvilta, voi niillä olla pitkäkantoisia seurauksia, teko voi tulla esiin esimerkiksi turvallisuusselvityksissä.
  • Humalassa ajaminen on rikos. Rangaistusta pahempaa on, jos tuottaa vahinkoa tai jopa kuoleman itselle tai muille. Myös ajoneuvon antaminen humalaiselle on rikos.
  • On sinun valintasi, teetkö rikoksia vai et. Kannat niistä myös vastuun. Kaverit tai vanhemmat eivät ole vastuussa teoistasi.

Rikosilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, jolla on tietoa rikoksesta. Rikoksesta voi kertoa poliisille menemällä poliisiasemalle tai vähäisimmissä rikoksissa tehdä ilmoituksen netissä.

Poliisin tehtävänä on rikosten selvittäminen. Poliisi suorittaa rikoksen esitutkinnan, kun se ilmoituksen tai muun syyn takia epäilee, että rikos on tapahtunut. Esitutkinnassa selvitetään rikos, teko-olosuhteet, aiheutettu vahinko  ja rikoksesta saatu hyöty sekä keitä rikos koskee. Esitutkinnan päätyttyä asia siirtyy poliisilta syyttäjälle.

Syyttäjä päättää esitutkinnan perusteella syytteen nostamisesta. Syyttäjän on pääsääntöisesti nostettava syyte, jos on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Syyttäjä nostaa syytteen toimittamalla kirjallisen haastehakemuksen käräjäoikeuteen.

Sovittelun avulla rikos- tai riita-asian osapuolet voivat käsitellä tapahtunutta. Sovittelussa rikoksesta epäillylle ja uhrille järjestetään mahdollisuus kohdata toisensa luottamuksellisesti, käsitellä rikoksesta sen uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä pyrkiä sopimaan vahinkojen hyvittämisestä. Sovittelu on maksutonta ja vapaaehtoista ja sen voi keskeyttää missä vaiheessa tahansa. Mikäli osapuolet pääsevät sovintoon, sillä voi olla merkitystä asian käsittelylle poliisi- tai syyttäjäviranomaisessa taikka rangaistuksen määräämiselle tuomioistuimessa.

Oikeudenkäynnissä selvitetään, onko rikoksesta epäilty syyllistynyt rikokseen. Jos tuomioistuin toteaa epäillyn syylliseksi, päättää se samalla rangaistuksesta. Oikeudenkäynnin yhteydessä käsitellään usein myös asianomistajan eli rikoksen uhrin vaatimus vahingonkorvauksista. Esimerkiksi tekijä voi joutua maksamaan vahingonkorvauksia tuhoamastaan omaisuudesta tai rikoksen uhrille aiheuttamastaan kivusta ja särystä.

”En aluks ymmärtänyt, että oli lainvastaista, että mun isä löi mua. Onneks vihdoin kerroin asiasta ja isä joutui vastuuseen teoistaan.”

Rikoksen uhria kutsutaan asianomistajaksi. Osa rikoksista on sellaisia, ettei syyttäjä voi nostaa niistä syytettä, ellei asianomistaja pyydä sitä. Tällaisia ovat esimerkiksi kotirauhan rikkominen ja kunnianloukkaus. Valtaosa rikoksista on kuitenkin virallisen syytteen alaisia, jolloin syyttäjä voi nostaa syytteen asianomistajan tahdosta riippumatta.

Jos rikos on kohdistunut alaikäiseen henkilöön, hänen huoltajallaan on oikeus tehdä pyyntö syyttämisestä. Jos alaikäinen on täyttänyt 15 vuotta, myös hänellä itsellään on oikeus tehdä pyyntö syyttämisestä.

Rikoksen kohdistuessa alaikäisen omaisuuteen oikeus syyttämispyynnön esittämiseen on edunvalvojalla eli tavallisimmin vanhemmalla. Alaikäisellä on oikeus yksin tehdä syyttämispyyntö, jos rikos on kohdistunut omaisuuteen.

Syyttäjä voi esittää rikosasian käsittelyn yhteydessä asianomistajan pyynnöstä tämän vahingonkorvausvaatimukset, jos se voi tapahtua ilman olennaista haittaa, eikä vaatimus ole ilmeisen perusteeton. Useimmiten asianomistajan kannattaa kuitenkin hankkia oma lakimies.

Oletko joutunut rikoksen uhriksi? Rikoksen uhrina olo voi tarkoittaa monia asioita. Jos sinua esimerkiksi lyödään, läpsitään, tavaroitasi varastetaan tai tuhotaan, ovat nämä kaikki rikoksia. Älä jää asian kanssa yksin, vaan kerro asiasta luotettavalle aikuiselle. Voit myös kysyä neuvoa Lasten ja nuorten puhelimesta tai Rikosuhripäivystyksestä.

Aiheeseen liittyvät

Apua ja tukea

Osallistu

Back to top