Ahdistunut

Olen ollut aina tosi puhelias ja iloinen. Nyt en tiedä mikä mua vaivaa, kun nykyisin mulla on välillä alakuloinenkin olo ja hermot menee kaikesta. Aiemmin olen jutellut paljon vanhempien kanssa, mutta nykyisin mua ärsyttää niiden kommentit ja lisäksi loukkaannun usein niiden sanomisista. Välillä itken silmät päästäni, kun mulla on niin alakuloinen olo, enkä aina edes tiedä miksi. Mitään vakavaa ei ole sattunut elämässäni. Mikä mua vaivaa? Miten voisin olla taas puhelias ja iloinen niin kuin ennen?

Nuoruusiässä tunteet ja mielialat saattavat heitellä laidasta laitaan ilman mitään suurempia syitä. Joskus saattaa herkemmin loukkaantua asioista siitäkin syystä, että tarkastelee itseään kriittisemmin kuin ennen. Usein nuoruusikään liittyy alakulon tunteita, jolloin tekee mieli vaan itkeä. On hyvä, että itket, jos on sellainen olo.

Ajoittaiset alakulon ja surun tunteet kuuluvat asiaan. Jos tällaiset tunteet kuitenkin jatkuvat yhtäjaksoisesti yli kaksi viikkoa, on hyvä mennä keskustelemaan asiasta esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa.

Monet tunteet tulevat nuoruusiässä paljon vahvemmin esille, niin innostuksen ja ilon tunteet kuin surun ja vihan tunteetkin. Se on vain merkki siitä, että olet matkalla kohti aikuisuutta. On todella arvokasta, että sinulla on vanhemmat, joiden kanssa olet pystynyt aiemmin juttelemaan monista asioista. On aivan luonnollista, että haluat ottaa etäisyyttä vanhempiisi etkä halua enää samalla tavalla kertoa asioistasi heille. Nuoruus on vanhemmista itsenäistymisen aikaa jolloin luodaan omaa erillistä persoonaa. Myöhemmin välit vanhempien kanssa voivat taas aivan uudella tavalla lähentyä ja uskon, että suurimpien kuohujen jälkeen se puhelias ja iloinen persoonasi pääsee uudelleen esiin.