**Hakeutuminen tuen piiriin**

Hei kaikki! Tänään mä haluan puhua aiheesta, joka koskettaa tosi monia, vaikka siitä ei aina puhuta ääneen. Nimittäin: miten hakeutua tuen piiriin silloin, kun tuntuu, että yksin ei jaksa tai ei tiedä mistä aloittaa.

**Miksi tämä aihe on tärkeä?**

Kun elämässä tulee eteen vaikeita hetiä, oli kyse sitten mielenterveydestä, perhetilanteesta, koulunkäynnistä, taloudesta tai vaikka yksinäisyydestä, on tosi tärkeää tietää, että apua on olemassa. Moni nuori ja nuoriaikuinen saattaa miettiä: ”Mut kuka mua kuuntelis? Entä jos mua ei oteta vakavasti?” Ja just sen takia mä haluan avata tätä prosessia.

**Mistä hakea apua ensimmäisenä?**

Yleensä ensisijaiset paikat, joihin voi hakeutua tuen piiriin, ovat:

– Koulun tai oppilaitoksen kuraattori, psykologi tai terveydenhoitaja. He ovat usein se helpoin ja nopein reitti, jos käyt vielä koulua. Ei tarvitse mitään lähetettä, riittää, että menet juttelemaan.

– Terveyskeskus tai opiskelijaterveydenhuolto. Jos kyse on mielenterveysasioista, voit varta ajan lääkärille tai hoitajalle. He osaavat ohjata psykologille, psykiatriselle sairaanhoitajalle tai muuhun sopivaan tukeen.

– Sosiaalitoimi/hyvinvointialueen palvelut. Jos ongelmat liittyy rahaan, asumiseen, työttömyyteen tai perhetilanteeseen, sosiaalitoimi on usein se taho, josta apu alkaa.

– Lasten ja nuorten puhelin ja chat – palvelut. Joskus ensimmäinen askel voi olla anonyymi ja matalan kynnyspaikka. Esimerkiksi MLL:n Lasten ja nuorten puhelin ja chat sekä Nuorten tukilinja ovat paikkoja, joissa voi puhua nimettömästi. Niitä löytyy auki myös iltaisin ja öisin, jolloin olo voi usein olla kaikista raskain.

**Millaisia kokemuksia hakeutumisesta voi olla?**

Moni on kertonut, että alkuun se kynnys hakea apua tuntui tosi korkealta. Esimerkiksi:

– Kokemus 1: Y nuori kertoi, että hän istui monta kertaa koulun terkkarin oven takana, mutta ei uskaltanut mennä sisään. Sitten lopulta hän varasi ajan sähköisesti, ja huomasi, että keskustelu oli paljon rennompaa kuin hän oli kuvitellut.

– Kokemus 2: Toisella nuorella oli ahdistusta ja univaikeuksia. Hän soitti terveyskeskukseen, ja pääsi ensin lääkärille. Sen jälkeen hänelle järjestettiin tapaaminen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Hän noin jälkeenpäin, että vaikka ensimmäinen soitto jännitti ihan älyttömästi, se oli ratkaiseva hetki toipumisessa.

– Kokemus 3. Eräs nuori kertoi, että Sekasin-chat oli ensimmäinen paikka, jossa hän pystyi avaamaan oloaan. Hän kirjoitti keskellä yötä, koska silloin ahdistus oli pahimmillaan. Chatissä hän sai rauhoittavia sanoja, ja seuraavana päivänä uskalsi hakeapua myös koululta.

**Miksi hakea apua juuri silloin, kun olo on vaikein?**

Moni ajattelee että ”ei mun ongelmat oo tarpeeksi isoja” Tai ”Mä selviän itse”. Mutta oikeasti apua voi hakea pinestäkin huolesta. Silloin asiat eivät ehdi kasvaa liian suuriksi. Ja jos olo on tosi paha vaikka keskellä yötä, se on just se hetki, jolloin chatit ja puhelinpalvelut voivat olla kullanarvoisia.

**Avun hakeminen ei ole heikkoutta**

On tärkeää muistaa, että avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan päinvastoin rohkeutta ja vahvuutta. Meille usein opetetaan, että pitäisi pärjätä itse ja selvitä omin voimin, mutta totuus on se, että kukaan ei selviä aina yksin. Kun tunnustaa itselleen, että tarvitsee apua, se on merkki siitä, että kuuntelee itseään ja välittää omasta hyvinvoinnistaan.

**Kuuntele omia tunteitasi ja ajatuksiasi**

Meidän keho ja mieli kertovat usein paljon ennen kuin me itse huomaamme. Jos huomaamme, että on jatkuvasti väsynyt, surullinen, ahdistunut tai ettei mikään oikein tunnu miltään, se on merkki siitä, että on syytä pysähtyä ja kuunnella itseä. Ne tunteet eivät tule turhaan, ne ovat viestejä, jotka kertovat, että nyt olisi hyvä hakea tukea.

**Oma kokemukseni**

Mäkin haluan kertoa omasta kokemuksestani. Olen yrittänyt pärjätä monta vuotta yksin. Ajattelin pitkään, että kyllä mä selviän ja että mun pitää vaan jaksaa. Välillä se onnistui, mutta usein huomasin, että olo meni pahemmaksi, kun en uskaltanut avata suutani.

Nyt kuitenkin vihdoin ja viimein tullut se hetki, että olen alkanut hakea apua, ja se tuntuu oikeasti hyvältä. Vähän kuin olisi ottanut ison painon pois hartioilta. Sen myötä olen löytänyt myös keinoja, jotka tukevat mua arjessa, esimerkiksi liikunta. Liikunnasta on tullut mulle yksi parhaista voimavaroista: se selkeyttää ajatuksia, tuo hyvää fiilistä ja auttaa jaksamaan paremmin.

Se, että uskalsin hakea apua, ei enyt musta mitään pois. Päinvastoin, se on tuonut lisää voimaa ja tilaa elää mun näköistä elämää.

**Ajatus matkaan**

Haluan lopuksi sanoa tämän: Jos sä tunnistat itsessäni niitä samoja fiiliksiä, mistä mä oon puhunut, uupumusta, yksinäisyyttä, toivottomuutta tai vaikka sitä, että oot pitkään yrittänyt pärjätä yksin, niin muista, että sulla ei oo velvollisuutta selvitä yksin. Avun hakeminen ei tee susta heikompaa, vaan se voi olla se rohkein teko, jonka teet itsesi puolesta.

Kuuntele sun omia tunteita ja ajatuksia. Ne on oikeita ja arvokkaita, ja ne ansaitsee tulla kuulluksi. Jokainen meistä ansaitsee tukea ja sen, että joku kulkee rinnalla.

Mä oon itse huomannut, että vaikka avun hakeminen jännitti ja pelotti, niin se toi mun elämään ihan uudenlaista voimaa ja toivoa.

Jos sulla on paha olla just nyt, muista, että voit ottaa yhtyettä heti, esimerkiksi lasten ja nuorten puhelimeen ja chattiin tai Nuorten tukilinjaan joka on auki myös öisin. Ja jo se ensimmäinen viesti tai soitto voi olla se hetki, joka muuttaa suuntaa.

Pidä huolta itsestäsi. Sä oot tärkeä, ja sä ansaitset voida hyvin. ❤️

Kirjoittaja on Nuortennetin vapaaehtoinen