12-vuotias minä
Hei 12-vuotias minä.
Sä luulet olevasi jo niin iso ja fiksu, mutta et ole lähelläkään kumpaakaan (ihan kuin olisin iso tai fiksu nytkään). Välillä on hyviä hetkiä ja välillä taas todella huonoja. En voi kertoa, miten kaikki tulee tapahtumaan ja mitä sinun tulisi tehdä, mutta tässä vähän apuja tuleviin asioihin, joita haluan, että tiedät.
Ihan kaikki asiat eivät saa onnellisia loppuja. Kaverisuhteita päättyy, tapaturmia sattuu tai jotain tärkeää katoaa elämästä. Olipa se sitten läheinen, lemmikki tai vaikka intohimo, jonka luulit kestävän ikuisesti. Se sattuu, mutta se on osa elämää. Pikkuhiljaa arki alkaa muotoutumaan tapahtuman ympärille, ja sen kanssa oppii elämään. Siinä voi kestää päiviä tai kuukausia, joskus jopa vuosia, mutta tulet selviämään siitä.
Älä ikinä muuta itseäsi, himmennä valoasi tai esitä jotain sopiaksesi muiden joukkoon. Tulet löytämään aivan mahtavia ihmisiä, jotka arvostavat ja rakastavat kaikkea sinussa. Jokainen meistä on vähän outo ja erilainen, joten löydä sellaisia kavereita, joiden kanssa voit olla erilainen yhdessä.
Koulu ei ole kaikki kaikessa, eikä maailma kaadu yhteen kasiin (joka ei muuten ole edes huono arvosana). Usko pois, niin se vaan on. Voit olla hyvä melkein kaikessa ja jopa täydellinen jossain, mutta kukaan ei voi olla täydellinen kaikessa. Koulussa tärkeintä on oppia käytöstapoja sekä sitä, miten maailmassa kuuluu käyttäytyä, ei mitään moduuleja eikä edes funktioita. Tärkeintä on, että yrität parhaasi.
Älä vertaile itseäsi muihin. Kaikki kasvaa omaan tahtiin ja kokee asioita eri aikaan. Se on osa nuoruutta. Vaikka välillä tuntuisi, että oma elämä hajoaa palasiksi ja kaverin elämä näyttää täydelliseltä, et voi tietää, mitä hän oikeasti kokee tai on kokenut.
Vaikeinta kaikesta on avun pyytäminen. Se ei ole heikkoutta, se on vahvuutta. Kaikkea ei tarvitse jaksaa yksin. Sulla on lupa olla epätäydellinen ja keskeneräinen. Toiset nuoret, niin kuin sinä, tarvitsevat apua. Kun uskallat pyytää apua, huomaat, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka haluavat olla tukenasi. Kukaan ei odota, että selviät kaikesta yksin.
Tulet itkemään, nauramaan, mokaamaan ja onnistumaan. Sä tulet kasvamaan. Vaikka et ole täydellinen, teet parhaasi ja se riittää.
Terveisin,
Minä, vähän vanhempana, mutta edelleen aika pihalla