Miksi lapset ja nuoret vaikenevat kiusaamisesta?

Kunhan avaa silmänsä kiusaamista näkee joka puolella – ainakin minä näen. Ulkopuolisena sitä voi olla vaikea huomata. Kiusaaminen saatetaan naamioida läpäksi ja sitä puolustellaan sanomalla: “Se oli vaan vitsi.” 

Miksi kiusattu vaikenee? 

Kiusattu saattaa tuntea itsensä huonommaksi ihmiseksi ja siksi sulkeutua. Kiusaamisesta on vaikea puhua ja joitakin kiusattuja se saattaa jopa nolottaa. Jos kiusatulla ei ole elämässään turvallisia aikuisia, hänen voi olla miltei mahdoton kertoa kiusaamisesta. 

Hän saattaa jopa kieltää kiusaamisen, vaikka asiasta kysyy häneltä suoraan. 

Pelko ohjaa toimintaa 

Joskus kiusattu pelkää, että kiusaaminen pahentuu, jos siitä kertoisi. Ja joissain tilanteissa tämä voikin pitää paikkansa. Jos esimerkiksi koulun aikuiset eivät puutu kiusaamiseen kunnolla, kiusaaminen voi jatkua entistä pahempana. Kiusattu ei välttämättä halua myöntää edes itselleen, että häntä kiusataan. Pahimmissa tapauksissa hän saattaa ajatella, että kiusaaminen on hänen oma vikansa tai hän ansaitsee sen. Olen myös nähnyt surullisia tilanteita, joissa kiusattu ei edes tajua, että häntä kiusataan, sillä hän ei välttämättä osaa erottaa hyväntahtoista läppää kiusaamisesta. 

Hiljaiset hyväksyjät yhdessä vastustamaan kiusaamista 

Ulkopuoliset eivät välttämättä halua kertoa näkemästään kiusaamisesta, sillä he pelkäävät saavansa kantelijan leiman. Silloin heitäkin saatetaan alkaa kiusaamaan. Tai he ajattelevat, ettei ole heidän tehtävänsä kertoa kiusaamisesta. Tämän pitäisi muuttua. Oikeasti kaikkien tulisi kertoa näkemästään tai kokemastaan kiusaamisesta, jotta se saadaan loppumaan.  

Anonyymiys helpottaa 

Kiusaamisesta on helppo kertoa anonyymisti, esimerkiksi erilaisissa kyselyissä. Silloin kukaan ei voi tietää, kuka asiasta on kertonut. Kiusaamista ei voi yhdistää kehenkään. Silloin kiusaamiseen ei kuitenkaan voida puuttua. Koulut voisivat tehdä esimerkiksi QR-koodeja, joista pääsee kertomaan kiusaamisesta niin, ettei asiasta tarvitse sanoa kasvotusten, mutta siitä kerrottaisiin silti omalla nimellä. Kiusaamiseen pitää puuttua, sillä kiusaaminen on väkivaltaa ja voi jättää ihmiseen pysyviä traumoja. Kiusaamisen yleensä muistaa vielä sen loputtua, monien vuosien päästäkin. Se voi vaikuttaa esimerkiksi tuleviin ihmissuhteisiin. Kiusaaminen EI ole koskaan ok! 

Lopetetaan kiusaaminen nyt! 

Jotta kiusaaminen saadaan loppumaan, kaikkien pitää kantaa kortensa kekoon. Kotona tulee keskustella ihan kaikista asioista. Ja vanhempien tulisi kysyä koulupäivästä lapsiltaan. Hyvä hetki tähän on esimerkiksi yhteiset ateriat! 

Koulun aikuiset voisivat tehdä kyselyitä, joissa voi kertoa, jos sinua kiusataan. Kynnys kertoa kiusaamisesta olisi pienempi, jos asiasta ei tarvitsisi kertoa kasvotusten. Koulun aikuisten pitäisi olla niitä turvallisia ja luotettavia aikuisia oppilaille. He voisivat jutella oppilaille enemmän tuntien ulkopuolellakin. Kaikkien aikuisten tulisi pitää silmänsä auki ja puuttua herkemmin mahdollisiin kiusaamistilanteisiin.  

Nuoret itse eivät saa hyväksyä kiusaamista missään tilanteissa. Heidän tulisi rohkaistua kertomaan näkemästään tai kokemastaan kiusaamisesta, vaikka se pelottaisikin. 

Tukioppilaiksi ryhtymällä nuoret voivat vastustaa kiusaamista ja luoda myönteistä ilmapiiriä kouluun! Tukioppilaiden tulisi olla turvallisia ja luotettavia, joille voi aina kertoa kiusaamisesta tai muista ongelmista. 

Jos kiusaamista ei hyväksytä, sitä ei tapahdu!