Puhelimen käytön rajoittaminen häiritsee nuorten kehittymistä
Liian tiukat puhelin- ja somerajoitukset heikentävät nuorten digihyvinvointia, sillä ne katkaisevat yhteyden ystäviin, harrastuksiin ja isoon osaan omaa identiteettiä.
Digilaitteiden käyttö on yleistynyt viimeisen 20 vuoden aikana suunnattoman paljon. Silti moni aikuinen haluaa rajoittaa nuorten ruutuaikaa ja sitä, mitä me teemme netissä. Tarkoitus on hyvä, mutta usein aikuiset eivät ymmärrä, mitä kaikkea he oikeasti rajoittavat. Digilaitteen avulla nuori pitää yhteyttä kavereihinsa, ylläpitää harrastuksia ja saa tietoa maailmasta sekä luo siitä mielipiteitä.
Some on nuoren sosiaalinen tila. Nykypäivänä kylän ympäri pyöräily, kirjastossa shakin pelaaminen tai puistossa piknikin pitäminen ei ole enää nuorten arkea. Sen sijaan me tapaamme netissä, erilaisissa ryhmächateissa tai keskustelupalstoilla, siellä missä muutkin samanikäiset ovat. Kun puhelin viedään pois, yhteys kavereihin katkeaa samalla. Oletettavasti kukaan huoltaja ei missään nimessä haluaisi nähdä lastaan yksinäisenä. Kaikki kaverit eivät tule vain viikoittaisista harrastuksista tai koulusta; jotkut asuvat toisessa kaupungissa, toiset ovat puhtaasti netistä tulleita.
Some tukee identiteetin rakentumista. Somessa nuoret pääsevät kokeilemaan uusia asioita. Blogin kirjoittamista, videoiden kuvaamista ja editointia, pelien pelaamista ja jopa pienimuotoista yrittäjyyttä. Me opettelemme ilmaisemaan itseämme, ottamaan vastuuta omasta tekemisestämme ja kohtelemaan toisia kunnioituksella. Somessa nuoret harjoittelevat elämän tärkeitä taitoja.
Puhelin on myös oppimisen väline. Useat koulut odottavat mediataitoja lapsilta ja nuorilta. Esseet, osa tehtävistä ja kokeista tehdään koneella, tarvittava tieto saadaan netistä ja opettajiin pidetään yhteyttä viesteillä. Aikuiset tarvitsevat puhelintaan tai konettaan töihin, niin nuoretkin. Se ruutuaika rajoitus, jonka oli tarkoitus estää videoiden katselu, saattaa sittenkin estää koulutehtävän tekemisen.
Moni aikuinen syyttää puhelinta kaikesta, vaikka oikeasti ongelma syntyy siitä, ettei sitä opeteta käyttämään fiksusti. Rajoittaminen ei poista ongelmia, se vain siirtää ne piiloon. Digihyvinvointi ei synny kielloista, vaan tasapainosta. Nuori voi voida hyvin digitaalisessa ympäristössä silloin, kun hänellä on mahdollisuus pitää yhteyttä kavereihin, oppia uutta ja ilmaista itseään turvallisesti. Jos nämä mahdollisuudet rajoitetaan, digihyvinvointi ei parane, vaan se heikkenee.
On helppoa ottaa puhelin pois. Paljon vaikeampaa on ymmärtää, mitä kaikkea sillä oikeasti rakennetaan. Digihyvinvointi ei synny kielloista, vaan siitä, että nuoret saavat käyttää laitteitaan turvallisesti ja tarkoituksella.
Kiivi
Nuortennetin toimittaja