Ratkeavatko somen ongelmat somekiellolla?

Somekielto on noussut viime aikoina esiin keskusteluissa sekä kotimaassa että ulkomailla. Suomessakin on pohdittu kiellon toteuttamista alle 15-vuotiaille. Pohdinta asiasta on ymmärrettävää, sillä somen haitat ovat vakavia. Some voi esimerkiksi edesauttaa radikalisoitumista, kiusaamista, keskittymiskyvyn huonontumista ja sekä mielenterveyden että fyysisen terveyden heikkenemistä. Somessa voi kohdata pelottavaa, ahdistavaa ja sopimatonta sisältöä ja yhä useampi ihminen on addiktoitunut somen selailuun. On selvää, että asialle pitää tehdä jotain. Mutta onko juuri somekielto kaikista toimivin ja paras ratkaisu?

Viime vuoden lopussa Australiassa kiellettiin monet suosituimmat sosiaalisen median alustat alle 16-vuotiailta. Sen jälkeen kun laki on tullut käytäntöön, käyttäjiä on pyydetty todistamaan ikänsä esimerkiksi kasvokuvalla tai henkilöllisyystodistuksella. Tammikuussa ilmoitettiinkin, että jo yli 4,7 miljoonaa käyttäjää on poistettu lain voimaantulon jälkeen.

Yksi ongelma somekiellossa on kuitenkin käytännön toimivuus. Australiassa monet lapset ja nuoret ovat keksineet tapoja, joilla voi päästä somekiellon ohi. He saattavat myös siirtyä uusille ja vähemmän turvallisille alustoille, mikä voi jopa pahentaa ongelmia. Toisaalta osa ihmisistä ajattelee, että kielto on silti toimiva; vaikka se ei toimisi jokaisella täydellisesti, parantaa se kuitenkin tilannetta.

Somen ongelmat koskevat koko yhteiskuntaamme. On toki selvää, että somen haitat koskettavat lapsia ja nuoria erityisen paljon, ja että heitä pitää suojella näiltä haitoilta. Mielestäni onkin selvää, ettei esimerkiksi pienen lapsen paikka ole lainkaan somessa.

On kuitenkin hieman outoa, että jotkut ajattelevat jopa niin, että somen kieltäminen nuorilta ratkaisisi kaikki somen ongelmat. Elämme maailmassa, jossa lähes kaikenikäiset viettävät hyvinkin paljon aikaa sosiaalisessa mediassa, joten miksi keskustelusta jää usein täysin pois aikuisten somen käyttö. On yhtä lailla paljon aikuisia, jotka eivät pysty olemaan ilman puhelinta hetkeäkään ja jotka toimivat epäasiallisesti digitaalisessa ympäristössä.

Somekiellosta puhuttaessa unohdetaan usein somen hyvät puolet. Erityisesti teini-ikäiset voivat hyötyä jo paljonkin somesta. Sen avulla voi löytyä sisältöä omista kiinnostuksen kohteista, inspiroitua, saada vertaistukea vaikeisiinkin asioihin, oppia uusia asioita ja saada alustan, jolla voi ilmaista omia mielipiteitään. Alaikäisillä on toki oikeus turvallisuuteen, mutta heillä on myös oikeus esimerkiksi monipuoliseen tiedonsaantiin ja oman mielipiteen ilmaisuun. Some ei siis tuo mukanaan vain negatiivisia vaikutuksia ja oikeilla päätöksillä sekä muutoksilla näitä negatiivisia vaikutuksia pitäisi voida vähentää.

Somekielto ei mielestäni ole kaikista paras ratkaisu, eikä se ainakaan saa jäädä ainoaksi. Se saattaa vaikuttaa helpolta ratkaisulta, mutta sen toimivuus ei kuitenkaan ole taattua. Sen sijaan tarvitsemme päätöksiä, joiden avulla sosiaalisesta mediasta itsestään tehdään turvallisempi paikka. Painetta pitää laittaa päättäjille, jotta he pyrkivät löytämään ongelmiin aidosti parempia ratkaisuja. Päättäjien pitäisi myös velvoittaa someyhtiöt ottamaan vastuuta somen haitoista ja toimimaan haittoja vastaan.

Myös nuoria pitää kuunnella ja heidät pitää ottaa mukaan päätöksentekoon tässä hyvin vahvasti nuoria koskevassa asiassa. Tämän lisäksi jokaisen meistä pitää pyrkiä kohti maailmaa, jossa sosiaalinen media ei olisi liian suuri osa elämäämme. Some voi olla väline, joka parantaa elämäämme, mutta se ei saa määrittää sitä.