otsikko kertoo jo aika paljon, mutta tuntuu tosiaan siltä ettei pysty luottamaan enää keneenkään.
viime aikoina on tuntunut mahdottomalta luoda pysyviä ystävyyssuhteita. yleensä se päättyy siihen, että toisen osapuolen kanssa jutustellaan ja kommunikoidaan pari päivää ja sitten se jää siihen. ajan saatossa on muodostanut itselleen sellaisen skeeman, että pitäisi odottaa jonkinlaista hyväksyntää toiselta, jotta syvempää ystävyyttä voisi muodostaa. siihen tuntuu vaikuttavan se, että peruskoulun aikaiset traumat ovat tehneet vaikeaksi avautua uusille ihmisille. se on myös luonut itselleni sellaisen ajatusmaailman, että odotukset ihmissuhteiden etenemisestä vain vajoavat alaspäin hetki hetkeltä. silloin tuntuu, että päivä päivältä tulee mahdottomammaksi muodostaa pysyviä ihmissuhteita, vaikka joku päivä kävisikin niin, että toinen osapuoli haluaisikin osoittaa pyrkimystä tutustua paremmin. on vain niin vaikeaa rakentaa luottamusta.
osaako kukaan neuvoa miten tällaisesta kierteestä pääsisi pois ja miten olisi mahdollista kokea olonsa itsevarmemmaksi uusiin ihmisiin tutustuessa?
Siis oon oikeesti tosi pahoillaan et joudut kokee tollasta. Mulla oli n. vuosi sitte samantyyppinen tilanne, sillon ku olin koulussa. Se oli kauheeta, mutta sitte kesälomalla elin hetkikerralla, unohdin ton ”huolen” ja sitten syksyllä koulussa tilanne oli muuttunu, sain kavereita ja oon niin ilonen heistä. Siis jotenkin musa vaan ton kesän aikana tuli paljon itsevarmempi. Esim. mun moni siskon kaverit kehu mua kauniiks ja monet myös kehu mun vaatteita ja sellasta. Niin luulen et siitä sain sen itsevarmuuden joka sitten autto mua saamaan niitä kavereita syksyllä tai jotain…
mutta jos sulla olis vaikka joku sisko, serkku, joku sukulainen jonka kaa oot semiläheisiä ja yrittää sitten tutustuu siihen paremmin ja jutella tosta probleemasta.
mutta ihan muuten vaa et minkä ikänen oot, olis ehkä helpompi auttaa jos tietäis…
mutta tsemppiä! ❤️❤️❤️
