Hei,
Mä näin yhen keskustelun täällä, jossa jotain pelotti osastolle meneminen. Koska se oli jo semi vanha keskustelu, mä ajattelin, että sen sijaan, että vastaan siihen, mä aloitan uuden. Jos joku miettii, millasta osastolla on, kannattaa lukea tää, koska oo ollu kahdella eri paikkakunnalla osastolla.
Ensinnäkin: osastolle menemistä ei tarvii pelätä, vaikka se on ihan ymmärrettävää, jos ei tiedä, millasta siellä on. Ennen kun mä menin sinne ekaa kertaa, mä luulin, että muut nuoret siellä olis ihan sekasin ja siellä olis vaarallista ja pelottavaa, mutta kummallakaan paikkakunnalla ei ollu näin. Päinvastoin siellä oli tosi kivoja tyyppejä ja jos mä olisin tavannu ne jossain muualla, en olis osannu arvata että niilläkin on tosi isoja vaikeuksia. Siellä on kyllä rauhallisempia ja vähemmän rauhallisia aikoja, mutta mä olin niillä kahdella paikkakunnalla yhteensä 2kk osastolla eikä siellä koskaan ollu mitään sellasta että kaikki vaan huutaa ja joku yrittää satuttaa toisia tai mitään sellasta. On myös kai ”eritasoisia” osastoja, mutta siitä mä en kauheesti tiedä.
Toisekseen: osastolle harvoin pakotetaan menemään ja sieltä voi välillä mennä kotiin. Jos sun vointi sallii sen, sä voit mennä osaston ulkopuolelle tai kotiin esim. viikonlopuks. Se päätetään aina tapauskohtasesti. Joskus kyllä osastolle pakotetaan, mutta sit pitää olla tosi huonossa kunnossa.
Kolmannekseen: osastolla ei olla ikuisesti.
Toivottavasti tästä on apua jollekin
Siis mitä niinku osastolla tehdään että sulla tulis parempi olo?
Oon kauan miettiny että pitäisköhän mennä mutta en tiiä millon ja miten.
Musta tuntuu että mulla ei oo sellaselle niinku hyvää kohtaa, kesällä en haluaisi mennä mutta en myöskään haluu jäädä koulussa jälkeen.
Ja en tiiä mitään osastoja lähellä enkä osaa sanoo esim äitille että vie mut osastolle.
Tiiän että kaikki osastot on varmaan erilaisia mutta miten siellä eletään? Millo käydään kotona? Mitä siellä tehdään?
En ole ollut osastolla, mutta olen ollut pariin otteeseen tilanteessa, jossa minulta on kysytty, haluaisinko osastolle, ja olen kummallakin kerralla vastannut kieltävästi. Se on siis yleensä (myös alaikäisen) täysin mahdollista itse päättää, mikäli ihminen ei ole psykoottinen tai esimerkiksi hyvin voimakkaasti itsetuhoinen niin, että tilan voidaan katsovan heikentävän jo todellisuudentajua.
Osastolle kannattaa kuitenkin mennä, mikäli tuntuu siltä, ettei pärjää kotona, koulussa/töissä ja tavallisessa arjessa, toimintakyky on mennyt osittain tai kokonaan ja ongelmat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Sitä kannattaa harkita etenkin silloin, kun kotona tai lähipiirissä ei ole ketään katsomassa perään (esimerkiksi asuu yksin) tai suhteet heihin, joiden kanssa asuu ovat sellaiset, ettei tukeutuminen heihin onnistu. Mikäli omaehtoista osastolle ottoa tarjotaan, kannattaa mielestäni kuitenkin ennemmin myöntyä kuin kieltäytyä. Yleensä etenkin omasta tahdosta osastolle menevän tilanne katsotaan päivä kerrallaan; vointisi saattaa jo huomenna olla niin hyvä, että sinut lähetetään sieltä kotiin.
Hei Minä:
Osastolle voi tulla, jos ei pärjää kotona esim. syömishäiriön, masennuksen, itsetuhoisuuden tai psykoottisuuden takia. Osastolle saatetaan tulla myös siksi, että tehdään suuria lääkemuutoksia. Lisäksi mulle esimerkiksi ehdotettiin kerran jotain lyhyttä intensiivijaksoa osastolla. En ihan tiedä, millainen se olisi ollut.
Ei ole siis mitään yhtä listaa, jossa kerrotaan, milloin osastolle voi päästä. Osastolle ei kuitenkaan välttämättä pääse, vaikka haluaisi. Sinne tarvitsee lähetteen. Usein kokeillaan ensin monia muita keinoja.
Osastolla voi olla joitain hyvinvointiin liittyviä ryhmäaktiviteetteja pari kertaa viikossa ja muistaakseni kerran viikossa pääsee puhumaan psykologille. Ruokailut järjestetään säännöllisin väliajoin. Lisäksi osastolta ei pääse pois ilman, että hoitaja päästää.
Paikalla on koko ajan (myös yöllä) hoitajia, joiden kanssa voi tehdä ihan normaaleja juttuja kuten pelata lautapelejä, mutta he myös auttavat vaikeissa tilanteissa. Yhteisissä tiloissa aika paljon pelataan lautapelejä, jos ylipäätään tehdään jotain. Jotkut viettää suurimman osan ajasta omassa huoneessaan, toiset yhteisissä tiloissa.
Yleensä jokaisella on oma huone. On poikkeustilanne, jos joutuu jakamaan huoneen (ainakin niissä missä mä olin). Joillain osastoilla on yhteiset vessat, toisissa omat.
Osastolta voi mennä kotiin vaikka päiväsaikaan tai viikonlopuksi. Se päätetään ihan yksilökohtaisesti.
Osastolla voi myös käydä koulua, jos vaan vointi sallii, joten ei tarvitse pelätä jäävänsä koulussa jälkeen. Ja kokemuksesta voin sanoa, että vaikka jäisikin jälkeen, on parempi huolehtia terveydestä ensin.