Siis multa kuoli isä viime vuonna ja asiat on ollu aika outoja. Olen siis yläasteella ja arki menee aika normaalisti. En hirveästi itke ja silleen avoimesti sure, mutta aina välillä vaan randomisti tulee joku asia mieleen joka muistuttaa siitä ja se sattuu. mutta pahempaa on kun nään vaikka tavallisen tik tok videon, missä on joku juttu, minkä haluaisin kertoa sille. Mun aivot ei vaa suostu käsittelee, että isä on kuollu, ja jos joku on kokenut samanlaista, niin voisitteko antaa jotain neuvoa, miten edetä surutyössä? Ja arvostaisin paljon muidenkin kokemuksia!
Mulla ei oo vanhempi kuollut, mutta ukki. En tietenkään tedä, miksi isäsi kuoli, mutta ainakin ukistani ajattelen: ”ukki on taivaassa vahtimassa minua ja tulee illalla viereeni enkelinä. Parempi ehkä hänelle, että kuoli. Ja mummi pääsee meille useammin.” (Ukilla oli siis sairaus, joka ainakin näytti siltä, että hän kärsii.) Ajattelen ukkia joka ilta sängyssä ja se rauhoittaa minua. Voit mennä juttelemaan vaikka kouluterkkarille, -psygoligelle tai – kurattorille. (Jos olet koulussa.)
Toivottavasti auttoi. Kerroin nyt kyllä enemmän omia kokemuksia, kuin autoin sinua. Voimia sinulle ja perheellesi!💜
Apuaa mä itken, kun luin noi viestit😭😭
Mulla ei oo vanhemmat kuollu
Mut paaaljon tsemppiä sulle asian käsittelyssä🩷🩷
Koulukuraattorille on hyvä mennä puhumaan huolista jos haluat💖 se auttaa paljon🩷🎀
Hei. Itseltäni kuoli myös äärimmäisen läheinen perheenjäsen vuosia sitten. Asiassa on tärkeää, että sitä niitä omia surun tunteita yms ei piilottele tai yritä sivuuttaa. Nuo on täysin normaaleita tunteita. Aivot eivät ole vielä tottuneet siihen, että läheinen on poissa elämästäsi. Eli saattaa tulla just tollasia tilanteita joissa hetken elää niinkuin se läheinen olisi vielä elossa, mutta sitten muistaakin, että hän on poissa. Ja on normaalia että tommosissa tilanteissa tulee olo, ettei sitä jollain tapaa pysty käsittämään. Tai sit saattaa jopa säikähtää omia tunteita. Ja nää kaikki kuuluu surutyöhön.
Surutyötä ei kai hirveästi voi nopeuttaa, mutta varmaa on, että ajan kans se helpottaa. Ja kannattaa jutella muiden ihmisten kans tosta asiasta mahdollisimman perin pohjin. Siis ihan kaikki syyt miks niin kävi ja mitä tunteita se kenessäkin herättää. Se asia on helpompi käsitellä sillon, ku ei jää mitään kysymyksiä mieleen painamaan. Keskustele siis rohkeasti perheenjäsentesi kanssa tai muiden läheisten. On toki myös ok olla puhumatta, jos tuntuu, että se on sun tapas käsitellä asiaa.
Ja tosiaan tommonen tilanne voi todellakin tuntua oudolta. Varsinkin jos ei oo koskaan menettänyt ketään läheistä. Lisäksi muut läheiset käy kans läpi omaa surutyötään omalla tavalla, niin niiden käytös voi muuttua ja luoda sellaista outoa tunnelmaa sit koko lähipiiriin sen myötä. Mut tommoset asiat kyl sit yleensä rauhottuu ajan myötä.
Tärkeintä nyt, että sä saat jatkaa mahdollisimman normaalia arkea ja saat tarpeeks tukea tohon asiaan. Tsemppiä!
Oikeesti paljon tsemppii sinne päin ja iso haliiii!!❤️❤️🫂🫂 itseltäni kuoli pari vuotta sitten pikkusisko hän oli 3kk kuollessaan 😖😞 mutta oon päässy siitä jo yli <3 silti vielä itken usein iltaisin muistakaa ettei teidän sisar tai vanhempi ole kaikille itsestäänselvyys❤️ mut juu kyl sä pääset viel sit yli<3
