Okei, mua on jäänyt vaivaamaan yks juttu joka tapahtui pari päivää sitten, oon kirjottanut siitä itselleni ylös, mutta tekee mieli jakaa tää viel jonkun kanssa.
Mulla oli parisen päivää sitten keskustelu mun kavereiden kanssa kaveriporukan whatsapp ryhmässä (ihan vaan kontekstina, ryhmässä on 3 henkilöä lisäkseni, kaikki minulle todella läheisiä.). Siinä sitten kerroin heille miten mua huolestutti se, että maapallon ylikulutuspäivä oli tullut. Siihen sitten yksi heistä vain suoraan vastasi ”Ei kiinnosta”. Toiset kaksi eivät vastanneet mitään. Siinä sitten päädyin kertomaan hiukan laajemmin maailman tilanteesta. (Ilmastonmuutoksesta, sodista, siitä että Amerikassa ollaan periaatteessa ottamassa naisten oikeuksia pois, just siitä ylikulutuspäivästä ja siitä miten me tuhlataan maan varoja liikaa, ja ihan vaan muita juttuja jotka on huonosti muuallapäin.) Tähän kaksi heistä vastasi ”En halua ajatella tuommoisia koska ne ei vaikuta muhun.” Toinen lisäsi ”En halua ajatella ilmastonmuutosta koska se masentaa ja ahdistaa”, ei perustellut miksi, jätti siihen. Sitten kun koitin selittää näkökulmaani ja miten minusta on tärkeää tiedostaa näitä asioita, toinen vain sanoi ”Mene vaikka puhumaan puulle”.
Mun kavereiden suhtautuminen tähän jäi vaivaamaan. He sulkevat silmänsä huonoilta asioilta jotka eivät meihin vielä vaikuta. He eivät suostu kuuntelemaan muiden mielipiteitä tai yrittää vaikuttaa asioihin. Tämä harmittaa minua, koska he ovat minulle todella tärkeitä, mutta heidän suhtautumisensa tähän kuvottaa minua. Minusta tuntuu että olen menettänyt kaiken arvostukseni heitä kohtaan.
Luin tämän netistä:
”Firstly they came for the communists
And i did not speak out
Because a was not a communist
Then they came for the socialists
And i did not speak out
Because i was not a socialist
Then they came for the trade unionists
And i did not speak out
Because i was not a trade unionist
Then they came for the Jews
And i did not speak out
Because i was not a Jew
Then they came for me
And there was no one left
To speak out for me”
-Martin Niemöller
Saatte suomentaa tuon itse, se ei ole minun tehtäväni. Jos et tuota pysty suomentamaan, olet luultavasti liian nuori, ja sinun ikäisesi ei tarvitse vaivata päätään tällaisella.
Mutta minun mielestäni, meidän on tärkeää tiedostaa mitä muuallapäin maailmaa tapahtu, olipa se hyvää tai pahaa. Tokihan sen juuri sanoin, ihan lasten ei tarvitse päätään niillä kuitenkaan vaivata. Mutta esim. me teini-ikäiset. Vaikka emme kaikki halua vaikuttaa, meidä kannattaisi edes yrittää tiedostaa, ja ymmärtää miten huonosti jutut voivat muualla olla. Koska se on vain ajan kysymys, milloin pahat asiat saavuttavat meidät? Ja kuka sitten seisoo meidän puolellamme, vai kääntävätkö muut selkänsä koska se ei heihin vielä vaikuta? Vai onko silloin edes ketään johon se ei vaikuttaisi? Olemmeko me ne viimeiset, joilla ei ole ketään jäljellä auttamassa sen pahan tullessa?
Jos luit koko tekstin loppuun, etkä lopettanut puolessa välissä tai kelannut loppuun, kiitos ajastasi. Ehkä tämä herätti ajatuksia, ehkä ei. Ehkä et ole kanssani samaa mieltä, ehkä sain sinut avaamaan mielesi, en voi tietää. Kiitos että jaksoit lukea ajatukseni, toivottavasti kaikki menee hyvin siellä missä ikinä oletkin. </3
Joo itekki mietin noita asioita paljon.
Mun kaverit sanoo olevansa ”huolestuneita” ilmastonmuutoksesta ja ympäristöstä, mutta sitten ne kuitenkin tuhlaa kaikkea. Ja mun kaverit perustelee sillein että ”ei tää kuitenkaan vaikuta mihinkään”, vaikka kyllä yhen ihmisenkin teot vaikuttaa lopulta.
Ja oot ihan oikeessa kaikesta, ei kannata liikaa murehtia noita asioita vielä ainakaan tässä iässä, mutta voi kuitenkin miettiä omia tekoja ja vaikka miten vois parantaa omia valintoja.
Se on kyl totta, et meifän pitäis huolehtia tästä maapallosta paremmin ja hoitaa asiat just ympäristöystävällisemmin, jos me tiedrtään et joku asia voidaan hoitaa paremmin.
Kristittynä mä kuitenkin ajattelen, et tää maailma tulee jokatapauksessa joskus tuhoutumaan. Johonkin Ukrainan sotaan kyllä pystytään vaikuttamaan lisäämällä aseapua Ukrainalle, kiristämällä Venäjän vastaisia pakoitteita ja ottamalla vastuuta Ukrainasta. Ilmastonmuutokseenkin pystytään vaikuttamaan kuluttamalla vähemmän, vähentämällä päästöjä ja hoitamalla asiat kestävämmin. Mä en kuitenkaan pelkää tai oo huolissani tulevasta, koska ajattelen et tää kaikki on vaan väliaikaista ja kuoleman jälkeen pääsen Taivaaseen uskon kautta, missä ei ole mitään näistä ongelmista eikä mitään muitakaan ongelmia. Mä uskon, et jonain päivänä Jeesus tulee takaisin ja tää maailma, missä me nyt eletään tulee tuhoutumaan. Sen takia mä en turhaan stressaa nykyajan ongelmista, toki ei sillä kyllä niitä pitää yrittää selvittää ja ratkoa miten me ihmiset pystytään.
Tuo, miten kaverisi toimivat, on ihan psykologisesti tutkittu, hyvin tavallinen selviytymiskeino (defenssi) vaikeita asioita kohdatessa. Asia tai sen merkitys itselle kiistetään, sillä sitä on liian vaikea käsittää tai se tuntuu liian raskaalta ajatella. Sen tehtävä on suojella mieltä, mutta siitä voi seurata juurikin tuollaista välinpitämätöntä suhtautumista asioihin. Se ei kuitenkaan ole tämän henkilön tai henkilöiden oma vika, defenssit ovat automaattisia, eikä niitä yleensä itse edes tunnista ilman vahvaa itsereflektiota. Ilmastonmuutoksen kieltäjien keskuudessa arvellaan olevan kyse juuri tästä, samoin heillä, jotka ilmastonmuutoksen tunnustavat, mutta eivät siitä pahemmin piittaa. Itsellänikin on taipumusta tuota defenssiä käyttää kriiseistä lukiessa. Se on se tyypillinen ajatus, ikävää, mutta ei vaikuta minun elämään. Esimerkiksi Palestiina-aktivistit ärsyttivät minua ihan suunnattomasti yhdessä vaiheessa. Kyseinen kriisi oli mielestäni niin monisyinen ja historiaan, uskontoon ja kulttuuriin sotkeentunut, ettei puoltaan voinut valita ihan niin vahvasti kuin he tekivät. Päätin, että oma tietämykseni aiheesta ei riitä sitä pohtimaan, ja tulin mitätöineeksi samalla luultavasti useammankin aktivistin mielipiteitä tällä toteamuksella. Olen osittain samaa mieltä edelleen, sillä kummallakin puolella on tehty kamalia asioita ja molemmat tahtovat pyyhkiä toisensa maailmankartalta, eikä kriisin historiallisia ja kultturisia vaikuttimia tule unohtaa, mutta olen alkanut ymmärtää, että Israel todella toteuttaa kansanmurhaa. Hamasin tuhoamiseen ei olisi tarvinnut tappaa lapsia nälkään. Tavallisilla palestiinalaisilla ei ole osaa eikä arpaa siihen, mitä juuri nyt tapahtuu. Hätävarjelun liioittelua.
Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että on tärkeää, että he, joilla on kyky ja valta vielä olemassa, puuttuvat epäkohtiin. Kuten tekstikatkelmassa, joka ilmeisesti kuvaa natsi-Saksan meininkiä. Siellä oli sama ongelma. Ihmiset vain sulkivat silmänsä, koska se ei koskenut heitä. Myöhemmin on tutkittu, ettei kansa ollut Hitlerin ja natsien takana niin vahvasti kuin luultiin, mutta ryhmäpaine ja pelko estivät puuttumasta asioihin. Ihminen on sosiaalinen eläin ja toimii juuri niin, mitä näkee ympärillään. Näin ollen ratkaisu taitaa olla se kuuluisa ”Be the change you want to see.”
Oma vointi tulee kuitenkin laittaa etusijalle. Kuten itsekin sanoit, lasten ei tulisi näillä päätään vaivata, sillä he eivät voi ihan kauheasti tehdä. Mutta siinä kohtaa kun esimerkiksi oma kulutus ja talous alkaa siirtyä omiin käsiin, voi näitä alkaa pohtia. Mitkä ovat arvoni ja miten haluan suhtautua asioihin ympärilläni? Mitä voin tehdä niiden eteen? Tee se, mitä voit, pyri unohtamaan se, mikä on liian kaukana omasta vaikutuspiiristäsi. Sillä tavoin suojelet parhaiten myös itse omaa mieltäsi eikä niille defensseille ole yhtä suurta tarvetta.
Suomennus:
Ensin he tulivat kommunistien perään Enkä puhunut ääneen Koska en ollut kommunisti
Sitten he tulivat sosialistien perään Enkä puhunut ääneen Koska en ollut sosialisti
Sitten he tulivat ammattiyhdistysaktiivien perään Enkä puhunut ääneen Koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi
Sitten he tulivat juutalaisten perään Enkä puhunut ääneen Koska en ollut juutalainen
Sitten he tulivat minun perääni Eikä jäljellä ollut ketään Puhumassa puolestani