Täällä on paljon keskusteluja uskonnollisten ihmisten välillä ja haluisin vaan kuulla muitten uskonnottomien, ateistien tai agnostikkojen tai ihan kenen vaan kuka ei ehkä usko Jumalaan ajatuksia jne. Itse koen olevani agnostikko, en kuulu kirkkoon varmaan siksi, että vanhempanikaan eivät. En kuitenkaan voi todistaa etteikö Jumalaa olisi, joten en ota siihen kantaa, vaikka itse uskonkin että se on vai keksittyä ihmisten sukupolvi toisensa jälkeen kertomaa satua joka on voinut alun perin olla peräisin tosi tapahtumasta, mutta sitä on muuteltu sukupolvien ajan.
Välillä minua ahdistaa ajatus, että Jumala olisi luonut muka maailman, vaikka se on syntynyt aivan eri tavalla ja se on tieteellisesti suhteellisen varmaa tietoa, enkä ymmärrä miksi joku väittää toisin, kun sitä ei voi mitenkään todistaa. Minua myös vähän ehkä jopa säälittää ihmiset jotka oikeasti uskovat että satuolento olisi luonut maailman. Minua myös ärsyttää että kouluissa käytetään resursseja uskonnon opettamiseen. On tärkeä tietää muiden maailman kulttuurista ja uskonnoista, mutta lapsille ja nuorille ei saisi minusta antaa viallista ja väärää tietoa, kun pienet lapset varsinkaan eivät ymmärrä että se ei ole totta.
Minusta on myös väärin, että muunsukupuoliset ja erilaiset seksuaaliset suuntaukset jotenkin alistetaan ja väheksytään. En osaa selittää. Mutta ihan kuin se olisi väärin olla joku muu kuin mies tai nainen.
Siinä oli jotain mietteitäni. En tosiaan yritä loukata ketään ja minulla ei sinänsä ole mitään uskontoa vastaan, mutta välillä nuo asiat vain ahdistavat minua.
Kertokaa siis omia ajatuksia ja mietteitä sillä minua kiinnostaisi kuulla. Oli kyllä pitkä viesti, mutta toivottavasti jaksoitte lukea❤️
Mun mielestä on hyvä asia, että täällä käydään kristin uskoon liittyviä keskusteluja :)
Moi! Mä oon ateisti, vaikka aiemmin olin uskovainen. Kuulun yhä kirkkoon, mutta oon harkinnut eroomista. Toistaiseksi en ole edistänyt asiaa. Kuitenkin jos joskus minulla olisi lapsia, en haluaisi kastaa heitä kirkkoon. Saavat sitten itse halutessaan mennä riparille ja ottaa kasteen, jos haluavat.
Ittellä särähti korvaan, kun sanoit että koulussa ei saisi opettaa uskontoja, koska se on mielestäsi ”viallista ja väärää tietoa”.
Ensinnäkin täytyy ymmärtää, että nämä ovat uskon asioita. En mä voi mennä sanomaan jonkun uskonnon edustajalle, että ”hei, sun uskontos on väärä” tai että ”sä uskot väärään asiaan”. Ei uskonasioista voi yksinkertaisesti kiistellä. Voit kyllä olla eri mieltä jostain tai uskoa eri tavalla, se on ihan täysin ok. Me voidaan myös kertoa omasta uskostamme ja mihin me uskotaan ja miks, mutta ei me voida mennä sanomaan kenellekkään että jonkun ihmisen uskonto tai henkilökohtainen usko on väärä.
Me voidaan kyllä koulussa opettaa evoluutioteoriaa ja miten maailma on syntynyt tieteen näkökulmasta, mutta annetaan kuitenkin ihmisten uskoa mihin ne haluaa. Jos joku on kristitty, muslimi, ateisti tai vaikka hindulainen, niin miks ei vaan anneta niitten uskoa miten ne haluaa? Suomessa kuitenkin on uskonnonvapaus.
Moi 1/39! Itse tulkitsin, että keskustelijan aloittaja vastustaa erityisesti tunnustuksellista uskonnonopetusta. Sellainen onkin Suomen kouluissa kielletty. Esim. että määrätään rukoilemaan yhdessä tai esitetään vaikkapa Raamatun tarinat ehdottomina totuuksina.
Minä suhtaudun tunnustuksettomaan uskonnonopetukseen kouluissa myönteisesti, sillä se lisää ymmärrystä toisista kulttuureista ja auttaa tunnistamaan vaikka kultin. Kannatan yhteistä katsomusainetta, sillä se yhtenäistäisi opetusta. Oman uskonnon tarkempi ja tunnustuksellinen opetus voisi tapahtua vapaa-ajalla omassa uskonnollisessa yhteisössä.
Joo anteeksi jos sanoin loukkaavasti sillä en tarkoittanut mitään pahaa, vaikka varmaan kuulostikin sille. Minusta on ok olla uskomatta tai uskoa. Ja minusta on hyvä että täällä on uskontoon liittyviä keskusteluja. Tarkoitin sillä kun sanoin ”viallista ja väärää tietoa” että sitä ei voi mitenkään todistaa että Jumala jne olisi ollut olemassa. Halusin juuri siksi luoda tämän keskustelun jotta uskottomatkin voisi jutella heidän asioista ja jos uskonnollisia jne loukkaa että kerron omat mielipiteeni se on heidän ongelmansa
Väittäisin itseäni agnostikoksi, tosin kävin läpi eräänlaisen turboateistivaiheenkin teini-iän aikana vastareaktiona sille, miten osa kristityistä ja kirkko itsessään kohtelee sateenkaarivähemmistöjä. Minut kastettiin lapsena, mutta erosin kirkosta 18-vuotiaana. Olisin varmaankin saanut erota jo aiemmin, sillä vanhempani eivät ole uskonnollisia eikä kristinusko ole näkynyt perheemme elämässä millään muulla tavalla kuin joulun viettona lapsuuteni aikana, mutta halusin tehdä sen päätöksen itse ja allekirjoittaa eroni omin käsin. Nykyään minua kuitenkin kiinnostaa uskonnot, myös kristinusko ja muut abrahamiset uskonnot, ja ihan aidosti haluan ymmärtää heitä, jotka näiden uskontojen kautta elämäänsä elävät. Olen tutkinut vapautuksen teologiaa ja queer-teologiaa ja lukenut Raamatun. Tulkitsen Raamattua aikansa teoskokoelmana, useiden henkilöiden kirjoittamana. Kärjistetysti tositapahtumiin perustuvana fiktiona (eli satukirjana, sorry not sorry), paikoin erittäin hyvänä ohjenuorana elämälle, mutta ei yksittäisten jakeiden vaan yleissanoman kautta. Jeesus oli viisas mies. Voisin kuvitella liittyväni takaisin seurakuntaan jos kyseinen seurakunta jakaisi raamattukäsitykseni, kannustaisi henkilökohtaiseen uskonratkaisuun ja puhuisi sateenkaarivähemmistöjen puolesta eikä niitä vastaan.
Näen uskonnot sosiaalipsykologisina ilmiöinä ja myös filosofian kautta. Uskonto on mielestäni pohjimmiltaan filosofiaa: hengelliset vaikuttajat ja filosofit ovat kautta aikojen pyrkineet vastaamaan samoihin kysymyksiin. En usko jumalien olemassaoloon tyhjiössä, uskonnot jumalineen ovat olemassa, koska ihmiset ovat. Ihminen on siis näkemykseni mukaan keksinyt kaikki nämä eri jumalat, mutta se ei tarkoita, että niihin uskominen olisi mielestäni väärin. Päinvastoin, jos se tuo ihmiselle itselleen hyvää, sen on oltava oikein.
Uskonnon ja/tai elämänkatsomustiedon opetus on mielestäni tärkeää. Kuitenkin nykyisen uskonnon opetuksen voisi mielestäni korvata kaikille yhteisellä katsomusaineella. Se voisi olla hyvin samankaltaista kuin nykyinen elämänkatsomustieto, mutta siinä voitaisiin keskittyä vielä enemmän eri uskontoihin ja niiden näkemyksiin, vertaillen, ei mitään tiettyä korostaen tai vastakkain asettaen. Lisäksi tässä oppiaineessa olisi hyvä kannustaa oppilaita/opiskelijoita pohtimaan omaa maailmankatsomustaan. Jos uskontojen piirissä haluaa elää, oman tapansa uskoa löytää kyllä ilman koulussa tapahtuvaa Raamatun pänttäämistäkin. Mielestäni etenkin evlut-uskonnonopetus, jonka itse kävin läpi peruskoulussa ja lukiossa, voi jopa jarruttaa tätä oman uskonnollisen identiteetin löytämistä, sillä siinä pitäydytään liikaa juuri evlut-kristinuskon näkökulmissa. Ymmärrän kyllä miksi, mutta kyseenalaistan sen tarpeellisuutta.
Maailmankuvani perustuu tieteeseen ja moraalikäsitykseni filosofiaan ja omiin pohdintoihini ja kokemuksiini. Elän jollakin tapaa hengellistä elämää kuitenkin vaikken varsinaisesti uskonnollista. Esimerkiksi kuoleman jälkeen uskon syntyväni uudelleen toisessa muodossa, sillä se vaikuttaa minusta loogisimmalta vaihtoehdolta. Uskon, että tämä ei ole ensimmäinen elämäni, eikä myöskään viimeinen.
Imhinen, jaan kanssasi monia ajatuksia.
Saanko vielä kysyä imhinen, kun sanoit että voisit liittyä uudelleen kirkkoon, jos se kannustaisi henkilökohtaiseen uskonratkaisuun, niin että mitä oikein tarkoitit sillä.
Hei ”Uskonnoton tyttö”, kiva kuulla. Olen ainakin itse havainnut että täällä nuortennetissä on viimeisen sanotaanko vuoden aikana uskovaisten nuorten määrä on lähtenyt aika isosti kasvuun. Eikä siinä mielestäni ole siis mitään ongelmaa, mutta ihmettelen hiukan tätä kehitystä. Toki ilmeisesti nuoret kääntyvät tällä hetkellä enemmän etenkin kristinuskon puoleen kuin siitä poispäin, niin kaipa sen kuulukin näkyä täälläkin. Oma ikäluokkani taisi olla niitä viimeisiä joilla se oli se päinvastainen suunta.
Toivoisin silti, että ne nuoret, jotka uskontoon kääntyvät, uskaltaisivat samalla kriittisesti arvioida sitä uskontoaan. Sokea luotto oletetusti pyhään kirjaan on ainakin itsestä pelottava ajatus.
Mielelläni juttelisin enemmänkin ja vertailisin kanssasi maailmankatsomuksiamme. Uskonnottomiakin on niin moneen lähtöön, ihan samalla tavalla kuin uskovaisiakin. Luulen että monelle tärkein asia uskonnossa saattaa olla ne moraaliohjeet ja hyvän elämän malli, mutta sen voi rakentaa ilman uskontojakin. Mihin siis sinun moraalikäsityksesi perustuu? Mistä tiedät, mikä on oikein ja väärin?
Hei ”1/39”,
Tarkoitin siis sitä, että näkemykseni mukaan kristittyjä ja kristillisiä seurakuntia on olemassa kahdenlaisia suhteessa siihen, miten he näkevät ihmisen roolin oman uskonnollisen identiteettinsä rakentajana sekä seurakunnan roolin tämän uskon tukemisessa. On ne, jotka kokevat uskon olevan puhtaasti Jumalan työtä ja lahja, eikä ihmisellä ole oikeastaan juuri osaa eikä arpaa siihen, uskooko hän vai ei. Se joko tulee Jumalalta tai ei tule. Nämä kristilliset seurakunnat myös näkevät usein oman roolinsa hyvin suurena ja kokevat voivansa pitää nämä ihmiset uskossa. Seurakunnasta eroaminen on suorastaan maailmanloppu, sillä se luonnollisesti johtaa siihen, ettei ihminen voi enää uskoa ”oikein”. Liitän hengellisen väkivallan voimakkaasti tällaisiin yhteisöihin ja seurakuntiin.
Sitten se toinen, se mitä kutsuin henkilökohtaiseksi uskonratkaisuksi, on seurakunnat ja yhteisöt, joiden mielestä ihminen valitsee itse uskoa ja rakentaa itse omaa suhdettaan Jumalan kanssa. Aloite ei tule Jumalalta vaan ihmiseltä itseltään. Näistä yhteisöistä monia pidän vapaampina ja hengellinen väkivalta niissä on vähäisempää, joskaan ei olematonta, sillä kyse on kuitenkin edelleen uskonnollisista liikkeistä joissa sitä lähes väistämättä tapahtuu. Näiden seurakuntien mukaan seurakuntaan kuuluminen ei ole välttämätöntä, tärkeintä on usko itsessään. Tällaisten seurakuntien näkökulmasta ihminen voi uskoa täysin ”oikein” myös ihan itsekseen. Seurakunta antaa vain paikan kohdata muita ja saada halutessaan apua uskonsa kanssa.
Minusta vapaus on tärkeä arvo, jolloin kannatan (jos niin voi sanoa) liberalismia. Yleisesti uskovaiset eivät kaikki, mutta osa ovat konservatiivisia. Maailman ja ihmisten pitäisi olla vapaita muutoksille. Raamattu antaa ymmärtää, että asiat pitäisi tehdä vähän vanhanaikaisesti. Raamatussa on paljon toki hyviäkin oppeja. Koulun uskonnon opetusta vastustan siksi, koska epäilen Jumalan olemassaoloa. Kouluissa pitäisi ennemmin kertoa eri uskonnoista, jotta osaa toimia oikein tiettyyn uskontoon kuuluvien kanssa.
Haluaisin vielä sanoa sinulle 1/39 että puheittesi mukaan olet uskovainen. Kritisoit meidän uskovaisten näkemyksiä, vaikka voisit kertoa mielipiteesi jossain uskovaisten keskustelussa, niitä kun on niin monta.
Antaisin ”1/39”:n olla täällä ja keskustella, ihan asialliselta se minulle on tähän mennessä vaikuttanut. Olen itsekin käynyt terrorisoimassa mielipiteilläni, raamatuntulkinnoillani ja faktatiedolla ihmisoikeuksista sekä teologiasta useampaakin uskonnollisten keskustelua, joten lienee vähintäänkin reilua ottaa vastaan sitä samaa mitä antaa.
”Uskonnoton tyttö”, jaamme samoja arvoja. Olen hyvinkin pitkälle arvoliberaali ja karsastan sitä äärikonservatiivisuutta mikä monista uskonnollisista yhteisöistä huokuu. Haluaisin kuitenkin uskoa, että jos nämä nuoret uskovaiset ottaisivat sen asiakseen, niin muutosta voisi tapahtua tulevaisuudessa myös siellä suunnalla. Osittain siksi osallistun tälläkin alustalla ehkä vähän liiankin aktiivisesti oma taustani huomioon ottaen näihin eri uskovaisille suunnattuihin keskusteluihin ja tuon ilmi näkökulmia. Se on oikeastaan myös se syy miksi olen harkinnut liittymistä takaisin seurakuntaan, helpompi on vaikuttaa sisältä kuin ulkoa käsin. Mutta toistaiseksi en ole vielä siihen valmis enkä edelleenkään kyllä oikeasti usko Jumalaan, teologiasta sen sijaan olen kiinnostunut.
En lukenu kaikkia noita juttuja mutta halusin vaa kertoa mitä ite ajattelen.
Eli tota niin en usko Jumalaan, koska musta ois tosi outoa että yks ihminen ois voinu luoda kaiken tän kauniin maan ja niin. Sit myös toi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelu en haluis kuulua kirkkoon. Musta on hyvä että koulussa opetetaan uskontoo niille jotka haluu opiskella sitä ja sit ET niille jotka ei usko mihinkää
Mun mielestä kuitenkaan mitkään kevät- ja joulujuhlat ei said olla liian uskonnollisia ja siinä meijän koulu on ihan hyvin onnistunutkin.
Juu ei mulla muuta.