pakko tulla ränttäämään johonki, ku ei muuten etene ajatukset minnekkään… missä kohtaa ja miten pistän vanhempien jatkuvalle naljailulle ja suoraan sanoen kiusaamiselle stopin, kun koti ei tunnu enää turvalliselta lepopaikalta ja saan jatkuvasti vihaa niskaan ihan vain olemisesta ?!
oon omasta mielestäni ihan tavallinen 16v tyttö jolla menee koulu hyvin ja ylipäätään harrastan paljon ja koitan elää tasapainoista ja terveellistä elämää
jostain syystä meiän perheessä kuitenkin esim päikkäreiden nukkuminen koulun tai leirin jälkeen on väärin ja kävelyillä käyminen on selkeesti pois opiskeluajasta (mutta sisällä ei saa lorvailla) … miksi?
en oo kuitenkaan yhtään 9- huonompaa koetta onnistunu vielä tekemään eikä 9.9ka ysin jälkeen oo kai huono, mutta tää alkaa mennä hiukan yli. jatkuva henkinen väkivalta syö itsetuntoa ja jaksamista varsinkin kun perheessä on jo valmiiksi väkivaltataustaa, mutta terapiaan meneminen on liian kallista ja leimattu ”ongelmien” myöntämiseksi (välillä uhkailtu esim. soittaa lanssia). koulun palvelut on kans vähän nounou kun niitten vaitiolovelvollisuus on rajallinen eikä ne voi ilman vanhempien kontaktia kauheesti auttaakkaan, kuunteluapua kyllä löytyy lähipiiristä ja harrastuksistakin.
kellään mitään ideaa miten saa ”todistettua” olevansa ihan hyvin menestyvä ja tavallinen nuori, tai miten saa huutojen määrän laskuun, koska pitäisi olla voimavaroja olla se turvallinen henkilö usealle muulle lapselle harrastuksessa. itellä on konstit loppu kun aina jotenkin tilanne kääntyy mun syyksi mitä oudoimmilla tavoilla…
