Okei, eli oon viimeaikoina vaan ollut tosi hämmentynyt mun sukupuoli-identiteetistä.
Oon nyt 1-2 vuotta luullut olevani genderfluid sillä perusteella, että suuren osan ajasta koen olevani maskuliininen/poika, mutta pienen osan ajasta ei tunnu oikein miltään. Tajusin jonkin aikaa sitten, etten oikeastaan koe itseäni lainkaan feminiseksi/tytöksi. Pidän myös siitä kun minua kuvaillaan he/them pronounsseilla, heti tulee epämukava olo jos joku vahingossa sanoo she/her. Inhoan sitä kun mua kuvataan tyttönä, ja siitä tulee ärsyyntynyt olo. Haluaisin myös vaihtaa joko sukupuolineutraaliin tai maskuliiniseen nimeen.
En kuitenkaan koe olevani 100% poika. Voisi ettätunnen olevani poika/maskuliininen noin 85% ajasta. Lopusta 15% en ole niin varma, ei oikein tunnu miltään. En inhoa kehoani, se on omasta mielestäni ihan hyvännäköinen ja olisin varmaankin ihastunut johonkin jolla olisi samanlainen keho kuin minulla. Silti ahdistaa se, miten femininen se on. En halua inhota kehoani, mutta haluaisin silti pojan vartalon. En haluaisi olla biologisesti tyttö. Olen muistaakseni jo 4-luokalta asti jossain määrin harkinnut käyväni niissä sukupuolileikkauksissa. (En nyt muista tarkkaan miksi niitä kutsuttiin, en jaksa selvitellä.) Oon monesti tosi kateellinen meidän luokan pojille koska ne on syntyneet biologisesti poikina.
Tykkään myös näyttää pojalta. Tykkään pitää hiukset tosi lyhyinä, ostan melkein kaikki vaatteeni miesten osastolta enkä halua pukea feminisiä vaatteita. Meikkaan aika useasti, mutta eihän meikkaamista ole luokiteltu yhdelle sukupuolelle, ja sekin meikki minkä aina teen on inspiroitunut joistakin metal/rock laulajista, jotka ovat miehiä. (Puhun siis simppelistä silmänalus/kajaali meikistä.) Siitä tulee aivan ihana olo kun ihmiset olettavat että olen poika. Tuntuu siltä kuin olen saavuttanut jotain, ja siitä tulee pieni voitonhetki mun mielessä.
Sinänsä ajatus poikana oleminen kuulostaa hyvältä, miellyttävältä ja oikealta. Samalla se myös jännittää, ahdistaa ja pelottaa, enkä tiedä miten suhtautua siihen mahdollisuuteen, että haluaisin olla poika tulevaisuudessa. Se on pelottavaa.
Oon siis nyt miettinyt että enhän mä varmaan ookkaan mikään genderfluid. Nyt mietin, että olisiko mahdollista jos olisinkin vaikka demiboy, trans tai transmasc?
Oisko kellään jotain ajatuksia, neuvoja tai omia kokemuksia tämän suhteen? Kiitos jos luitte loppuun asti! <3
ihan hyvin voi olla mahdollista että olet demiboy taikka transmasc :) siltä se kuulostaa kertomasi perusteella. kannattaa vaa olla rohkeesti oma ittensä!!
ite oon miettiny identiteettiäni jo pari vuotta, ja oon tullu siihen lopputulokseen, että oon muunsukupuolinen (ja käytän they/them pronomineja). en kuitenkaan tykkää käyttää tätä termii itsestäni, haluaisin olla vaa ihminen. eli jos susta tuntuu, että et halua niin sanotusti ”lokeroida” itseäsi mihinkään termiin, sun ei tartte! voit olla vaan sä <33
se ei haittaa ollenkaan, että et vielä ole varma miten suhtautua siihen, että olet ehkä poika. kaikki ajallaan! tsemppiä <3
Hei. Itse en henkilökohtaisesti oikein ymmärrä, että miksi kaikkia ihmeellisiä määritelmiä erilaisille sukupuolikokemuksille on olemassa. Kaikki tämä tuntuu turhalta lokeroinnilta. Ainakin näin ihmisenä, joka ei hirveästi käytä aikaa oman sukupuolen miettimiseen kuulostaa siltä, että nykyään monilla pääasiassa nuorilla on kova tarve löytää jonkinlainen määritelmä sille, että mitä on ja mitä tuntee olevansa.
Sukupuolen moninaisuus kai tarkoittaa sitä, että miehillä ja naisilla on ominaisuuksia jotka ovat jakautuneet niin, että molemmilla on omat yleisimmät ominaisuudet. Ne ominaisuudet eivät kuitenkaan ole kiveenhakattuja ja kummankin sukupuolen edustajat voivat omata ominaisuuksia jotka sopivat heille itselleen. Molemmilla sukupuolilla on myös ei-fyysisiä ominaisuuksia ja ajatusmaailmoita yms jotka myös voivat olla myös toisen sukupuolen edustajalla. Eli pointtina se, että ei voi sanoa, että on olemassa vain naisten ja vain miesten ominaisuuksia ja juttuja.
Tästä päästäänkin siihen, että on täysin ok ja hyväksyttävää olla vaikkapa tyttö ja käyttäytyä ”poikamaisesti” ja pukeutua poikamaisesti. Se on ihan normaalia. Sinun ei tarvitse sen koommin määritellä montako prosenttia tunnet olevasi tyttö tai poika. Voit käyttäytyä kuten haluat ja näyttää miltä haluat. Voit myös vaihtaa kutsumanimesi johonkin poikamaisempaan nimeen, jos se kivalta tuntuu.
Eli kannustan sinua tekemään niinkuin hyvältä tuntuu. Sinun ei tarvitse lokeroida itseäsi. Voit olla tyttö ja käyttäytyä poikamaisesti, näyttää pojalta ja vaihtaa kutsumanimesi pojan nimeksi. Biologisen kehon muokkaaminen on toki vaikeampaa, mutta jos pystyt elämään kehosi kanssa ja opit rakastamaan sitä sellaisena kuin se on, niin se olisi hieno juttu. Hormonihoidot ja sukupuolenkorjausleikkaukset ovat suht rankkoja ja peruuttamattomia. Lähinnä vaikeus liittyy sukupuolielimien korjauksiin, koska niistä ei ainakaan nykytekniikalla saada täysin toimivia ja lisäksi leikkauksissa on aina komplikaatioriskit ja lopputulosta on mahdoton ennustaa.
Olet hyvä tuollaisena kuin olet ja toivon, että uskallat ilmaista itseäsi toivomallasi tavalla ja opit pitämään kehostasi :)
Kuulostaa hieman transvestiitiltä, jos muistan termin oikein. Transvestiitti on suurimmaksi osaksi tyytyväinen syntymässä annettuun sukupuoleensa tai kehoonsa, mutta kokee tarvetta ajoittain ilmentää itsessään toista sukupuolta.