Isovanhemmat

Oma vaarini tapasi aina sanoa että olen hänelle kuin ystävä. Viikon kohokohtana, että sai soittaa. Sellainen vaarini oli, maailman onnellisin, että sai soittaa. Isovanhemmista kysyttäessä kerroin aina vaarista. Vaari kuljetti, kuunteli ja kertoi. Halusi tietää säästä ja elämän menoista. Joskus saatiin puhua viisi minuuttia, joskus viisitoista. Niin se oli minullekin, viikon kohokohta. Vaarin soitto.

Ei ole oikeaa eikä väärää. Joku käy mummolassa lomillaan, joku toinen soittaa sopivan hetken tultua. Jonkun isovanhemmat on edesmenneitä, jotkut eivät ikinä ehdi isovanhempiaan tapaamaan. Isovanhemmat ei aina tarkoita omien vanhempien vanhempia. “Varamummo ja -vaari” Äitini kummit ottivat minut kuin omakseen, saan soittaa, kertoa ja iloita. Eikä he ole yhtään vähempää isovanhempia minulle kuin omatkaan, turvallisia ihmisiä jotka haluaa kuunnella. Kuulla ja olla rinnalla.

Kokemus isovanhemmista on henkilökohtainen, eikä se tee susta yhtään huonompaa jos sun suhde ei ole sama kuin se stereotyyppinen. Ei kaikilla ole mummolaa jonne mennä, vaaria joka veisi kalaan. Ja se on ihan ok, jokainen isovanhempi on ihan yhtä arvokas <3

Tänään vietetään isovanhempien päivää, mä ajattelin viettää sitä soittaa mun “varamummolle”, vietä sä se miltä parhaimmalta tuntuu!