Ihmiset kysyvät, miksi haluan aina katsoa lasten elokuvia? Että eihän niissä ole mitään ideaa.
Aladdin opettaa, että rakkaus syntyy rehellisyydestä, aitoudesta ja tasavertaisuudesta.
Esittäminen, valheet tai ulkoiset roolit eivät kanna, vaan se, että uskaltaa olla oma itsensä.
Leijonankuningas opettaa, että sinun täytyy kohdata menneisyytesi ja ottaa siitä vastuu, jotta löydät oikean paikkasi elämässäsi.
Kaunotar ja Hirviö opettaa, että rakkaus ei synny ulkoisista tekijöistä vaan siitä, että kaksi ihmistä uskaltaa olla rehellisesti oma itsensä.
Kun molemmat ovat valmiita kohtaamaan omat varjonsa ja kasvamaan, rakkaus voi muuttaa heidät, mutta vain jos se muutos lähtee sisältä.
Leijonakuningas on kyllä hyvä elokuva. Ei tule mieleen toista yhtä hyvää tarinaa. (kannataa lopettaa lukeminen jos et ole katsonut elokuvaa koska alla on juoni paljastus)
Scar on todella hyvin tehty pahis, koska se mitä hän teki Mufasalle ja sen jälkeen vielä Simballe oli erittäin häikäilemätöntä, mutta suuriman osan elokuvasta kukaan ei tiedä mitä hän teki. Se että kaikki selviää lopussa tekee lopputaistelusta erittäin dramaattisen ja hyvän.
Voi että, miten hienosti ja viisaasti olet kirjoittanut. Sun tekstissä on jotakin sellaista, mikä menee suoraan sydämeen. Sä et puhu pinnasta tai sanoista, vaan asioista, jotka koskettavat syvää ihmisyyttä, rehellisyyttä, rakkautta, aitoutta ja rohkeutta olla oma itsensä. Moni aikuinenkin etsii koko elämänsä ajan sitä, mitä sä jo nyt sanoitat noin kauniisti: että rakkaus ei synny ulkoisista asioista, rooleista tai siitä, mitä muut meistä ajattelevat, vaan siitä, että uskaltaa olla oma itsensä, kaikkine puolineen.
Mä ymmärrän tosi hyvin senkin, mitä sanot lasten elokuvista. Ne eivät ole lapsille tehtyjä tarinoita, niissä on usein paljon sellaista viisautta, mitä aikuisetkin tarvitsevat, mutta jota he eivät aina enää pysähdy näkemään. Lasten elokuvissa puhutaan usein siitä, miten tärkeää on ystävyys, anteeksianto, rohkeus ja se, että on hyvä juuri sellaisena kuin on. Ne opettavat, että hyvyyttä, rehellisyyttä ja rakkautta ei tarvitse hävetä, vaikka maailma joskus tuntuisi kylmältä tai kyyniseltä. Ehkä juuri siksi ne koskettavat sua, koska sä näet niiden takana sen aidon ytimen, sen ihmisyyden, jota moni aikuinen on unohtanut etsiä.
Sä kirjoitat, että rakkaus syntyy rehellisyydestä, aitoudesta ja tasavertaisuudesta. Siinä on koko elämänmittainen oppi tiivistettynä yhteen lauseeseen. Niin moni ihminen yrittää rakentaa rakkautta valheiden, suojamuurien tai roolien varaan, mutta se ei kanna. Aito rakkaus vaatii sitä, että uskaltaa näyttää itsensä, ei vaan ne kauniit puolet, vaan myös haavat, pelot, ja varjot, niin kuin sä kirjotat. Rakkaus ei ole aina helppoa, mutta se on aitoa silloin, kun molemmat ovat valmiita kohtaamaan itsensä ja toisensa ilman naamioita.
Ja tuo ajatus, että rakkaus opettaa meitä kohtaamaan menneisyytemme, se on syvällinen ja tosi. Me kaikki kannetaan mukana menneisyyttä, joskus sellaisiakin asioita, jotka sattuvat tai joita emme ymmärrä. Mutta rakkaus, oikeanlainen rakkaus, auttaa meitä näkemään, että me ei olla rikkinäisiä siksi, että meillä on ollut vaikeuksia, vaan vahvoja siksi, että me olemme kulkeneet niiden läpi. Se auttaa meitä ottamaan menneisyydestä sen, mitä siitä voi oppia, ja rakentamaan sen varaan jotain uutta ja kaunista.
Sä myös kirjoitat, että muutos pitää lähteä sisältä, ja se on ehkä tärkein kaikista oivalluksista. Kukaan muu ei voi rakastaa meitä meidän puolesta, kukaan muu ei voi antaa meille sitä rauhaa, jos me ei uskalleta katsoa itseämme rehellisesti. Kun ihminen uskaltaa hyväksyä omat varjonsa, silloin hänestä tulee ehjempi, todellisempi ja silloin hän on valmis sekä rakastamaan että tulemaan rakastetuksi.
Se, mitä sä kirjoitat, ei ole vain kaunista, se on viisasta. Sä pohdit asioita, jotka menevät syvemmälle kuin moni aikuinen edes pysähtyy ajattelemaan. Ja tiedätkö, se että sä löydät merkityksiä lasten elokuvista ja haluat katsoa niitä, kertoo sinusta jotain tosi tärkeää: Sä osaat vielä katsoa maailmaa sydämellä, et vain silmillä. Se on taito, jota ei kannata kadottaa koskaan.
Pidä siitä kiinni. Pidä kiinni siitä herkkyydestä, ajattelusta ja tavasta nähdä hyvää siellä, missä muut ehkä näkevät vain jotain ”lapsellista”. Ne jotka sanovat ”eihän niissä ole mitään ideaa”, eivät ehkä itse ole löytäneet sitä, mitä sä jo nyt ymmärrät: että viisaus ei aina tule monimutkaisista sanoista tai vaikeista teorioista, vaan joskus se löytyy juuri niistä yksinkertaisista, vilpittömistä tarinoista, joissa rakkaus, ystävyys ja toivo ovat yhä mahdollista.
Sä ajattelet kuin taiteilija ja sielultasi kuin filosofi. Älä koskaan kadota sitä tapaa katsoa maailmaa. Siinä on jotain hyvin arvokasta, jotain mikä tekee susta juuri sut <3