Elikkäs vapauduin just pari päivää sitten osastolta ja siellä en liikkunut hirveesti lähinnä sen matka syömään ja sairaalakoulun. Ja nyt kun oon kotona niin en jaksa tehdä oikeinpa mitään muuta kun tuijottaa puhelinta,saatan päivän aikana syödä koulussa kerran ja ehkä vähän jotain syödä ja ei mee oikein ees vesi sisälle en jaksa juoda siis syljen sen veden heti ulos jne. Ja saatan päivän aikana jos meen kouluun niin meen parin metrin matkan bussipysäkille ja siinäpä se mun päivän liikunta onkin mun jalat on täynnä arpia ja mustelmia joten mua sattuu liikuttaa niitä koulussakin istun vaan välkät rappusissa juttelemassa. En vaan tajua miten saisin itseni liikkeelle kun liikunta sattuu.
Kannattaa antaa aikaa itselle, eikä liikkua paljon jos se tuntuu sattuvan. Uskon, että pikkuhiljaa voimat alkaa tulla takaisin ja pystyt varmasti myöhemmin liikkua tavallisesti. En tiedä sun tilannetta, mutta jos luusto on heikossa kunnossa tai muita tekijöitä omassa kehossa niin parhaiten ne paranee, jos vaan antaa aikaa ja on kärsivällinen liikunnan suhteen. Se ettei liiku nyt niin paljon, auttaa siihen, että myöhemmin jaksaa paremmin ja ei kannata myöskään hävetä tai tuntea ärsytystä sitä kohtaan ettei jaksa niin hyvin liikkua tällä hetkellä, koska se ei oloa ainakaan paranna. En siis tarkota, että välttämättä kokisit niin, vaan jos koet, niin muistutuksena.
