Koulussa kaksi kaveriani/luokkalaistani ovat serkuksia ja he tekevät kaiken yhdessä. Jos pyydän toista vaikka tulemaan jonnekin he eivät kuuntele minua. Jos yritän olla heidän kanssaan, he päästävät minut kyllä, mutta jos en yritä heitä ei kiinnosta olenko yksin. Myös toinen luokkalaiseni väittää kokoajan vastaan, kohtelee minua kuin lemmikkiä jota komennetaan ja ajattelee olevansa jonkinlainen ”prinsessa”. Olen harrastanut jalkapalloa kohta neljä vuotta & luokkani pojat nimittelevät, haukkuvat, ja vähättelevät taitojani. Harrastan eri seurassa kuin he, joten tottakai heidän seuransa on ”parempi”. Paras kaverini muutti pois & hän oli ainoa joka välitti minusta koulussa. Nykyään olen lähes joka päivä yksin välitunneilla.
Moi!
Tilanteesi kuulostaa todella kamalalta! Ketään ei pitäisi kiusata harrastusten takia, koska jokainen saa olla kiinnostunut mistä haluaa.
Jos sinulla on puhevälit kavereidesi/luokkalaistesi kanssa suosittelisin juttelemaan heidän kanssaan miltä sinusta tuntuu, koska he eivät välttämättä tajua asiaa niinkuin sinä tajuat. He eivät välttämättä huomaa jättävänsä sinua ulkopuolelle (vaikka viestistäsi kylläkin sen kuvan saa). En tiedä, oletko puhunut heidän kanssaan asiasta jo, mutta ainakin kannattaisi yrittää. Ja vaikka he tajuaisivatkin ulkopuolelle jättämisen, ehkä sinun sanasi ja tunteesi vaikuttavat vielä heihin (jos he ovat oikeasti kavereitasi).
Tietysti aina ei kannata yrittää, jos se on kyseessä ihan selvä tapaus. Löytäisit ehkä koulustasi joitain muitakin samanhenkisiä ihmisiä tai porukoita, jos menet tutustumaan heihin. Tiedän, ettei se tutustuminen ole välttämättä helppoa, mutta yksinkään ei kannata jäädä, jos tämä porukka ei kanssasi halua olla.
Tsemppiä sulle! :)
Vinkkejä miten pärjätä:
-Kerro siitä aikuisille
-Pyydä apua aikuisilta
En keksi mitään enempään, mutta tsemppiä uusinta yritykseen!
