Yksinäisyys koulussa ja muu vastaava heikentää mielialaa
Tosiaan siis en oo aiemmin ollu kovin yksinäinen, koska nautin yksinolosta.
(Oon autisti & add)
Mun masennus loppu vuos sitten. Sillon se kesti 2 vuotta, loppu ajasta oli ahdistusta. Uutenavuotena masennus ja ahdistus sitten helpotti. Kesällä oli syömishäiriö. Ja nyt vuosi on taas kulunut melkein ja masennus on alkanut tulla takaisin.
Tässä pieni pohjustus mun tilanteeseen.
Yläkoulun jälkeen olin Tuvassa ja amiksessa puolivuotta, kunnes tajusin, etten autistina ja masentuneena ollenkaan jaksa sitä. Palasin Tuvaan. Nyt olen aloittanut lukion eri kaupungissa ja täällä ei ole keskiarvorajaa, koska paikkakunta on pieni.
Aloittaessani, en tuntenut ketään, mutta pian sain vähän ystäviä ja niitä tuli enemmän ja enemmän. Kunnes sitten yhtäkkiä kaksi heistä (ainoat kaverit minun luokalta) alkoivat vältellä minua ja tuntui, että muutkaan ystävät eivät oikeen pitäneet enää minusta, toki olen saattanut lukea väärin, mutta he eivät ainakaan juttele minulle. Minulla on siellä yksi kaveri, joka on lukion tokalla, mutta näemme hyvin harvoin koulussa, vaikka lukiossamme on vain 3 luokkaa. Ja enimmäkseen näemme harkoissa, mutta hän tuntee enemmän ihmisiä täältä, joten hän ei voi koko ajan olla minun kanssani.
Olen alkanut tuntea itseni yksinäiseksi ja sen takia mielialani on huomattavasti laskenut. Perusasiat ei onnistu, hygienia (vaatteiden vaihto, hampaiden pesu), nukkuminen (menen usein myöhään nukkumaan enkä saa unta ja sitten herään aikaisin tosi väsyneenä), syön aikalailla paljon herkkuja ja olen puhelimella ja tietokoneella suurimman osan vapaa-ajastani, enkä saa läksyjä ja koulutehtäviä tehtyä, en osaa opiskella oikein.
Tämä sama rumba alkaa taas, sama mikä amiksessa, nukun huonosti, jätän aamupalan välistä, olen koulussa väsynyt ja ”kunhan selviän pakollisen koulun ja pakolliset harkat niin pääsen nukkumaan” ja uupumus. Tunnen myös nykyään paljon enemmän epämukavuutta eri asioista esim hiukset ärsyttää harteilla, mutta myös kiinni ne ärsyttää, urheiluliivit tuntuu inhottavilta ja housun narut aiheuttaa ongelmia. Mikään ei ole hyvä. Kaikki aiheuttaa ongelmia.
En voi jättää koulua kesken, koska vain sillä saan rahaa asumiseen, koska en vain pysty käymään töissä, koska olen tällä hetkellä työkyvytön ja luultavasti tulevaisuudessakin tulen olemaan, paitsi kirjoittaminen, maalaaminen, piirtäminen ja psykologian tutkiminen voisi olla sellaisia töitä, joissa pärjäisin.
En oikein osaa keksiä mitä tälle pitäisi tehdä.
Hei paljon tsemppiä mul on ADHD ja usein paska olo ja vielä päälle ahdistus,hasennus,perhe olot,erityis lapseksi leimatun tunne ja kaveri ongelmat +syömis häiriö jotka vähän aikaa sitten helpotti ei oo ollu yhtään kivoja ymmärrän sua täysin💔❤️🩹toisaalta oon vasta 7lk ja oot mua paljon vanhempi mut silti kaikesta selviää❤️PALJON TSEMPPIÄ❤️
❤️🩹❤️🩹❤️🩹
Kiitos
(Ps. Taisin lowkey paljastaa mun iän, mut oon kuitenki jo aikuinen niin ei siinä)
Tänne ei ole tullut paljoa vastauksia…
Moi, tuntu ku lukisin omaa kirjotustani, ihan identtinen (paitsi paikka & ehkä toi epämukavuusasia – oli ehkä vajaa puol vuotta lääkityksen alotuksen jälkeen mut sit pääosin hävis). Nyt menossa ADHD- ja autismitutkimuksiin heti kun ne sinne mut ottaa (julkiselle pitkät jonot) ja tuplamasennuslääkityksellä; työ- ja opiskelukyvytön; perusasiat ei mullakaan onnistu, hampaiden pesu kaikkein pahin (to be fair koko elämän ollu hankalaa mut vasta viime tammikuussa jäi kokonaan); syömishäiriöitä ollu monta kertaa 🫠 Ja sit se yksinäisyys..
En tiiä miten oon päässy näin pitkälle, ja me ei vielä(kään) tiedetä mistä kaikesta on kyse, joten en osaa auttaa, mut ainakin 10000% tiedän miltä tuntuu, ja ainaki mua oudosti vähän helpotti kuulla et sulla on noin kirjaimellisesti samanlainen tilanne, tuntu et mulla on jotenkin extra-outo jotain – toivottavasti sama efekti myös toisin päin?
Oon kyl terapiassa jne, säännöllisiä psykiatrikäyntejä, jos et oo vielä ottanu terveydenhuoltoon yhteyttä ni ehkä hyvä idea.
Btw: googlaa ”body doubling” – jos esim vanhemmat (tai kuka tahansa) odottaa sun vieressä et teet jotain ja toi jostain syystä auttaaki sua saamaan sen tehtyä (paine/jotain, en tiiä), tosta saattaa löytyä lyhytaikasta apua joihinki tärkeisiin tilanteisiin jossa et ite välttis sais aikaseks, kunhan löytyy joku joka voi noin intensiivisesti auttaa. Mulle riittää et oon live-tekemisissä jonkun kaa, ihan sama oliko face-to-face vai netin tai puhelimen kautta (esim. real-time collab työkalut kuten google docs tai koodieditorit jotka tota tukee). Ei mikään kestävä järjestely mut paljon parempi kun se et kattoo kattoa 8 tuntia päivässä tekemättä yhtään mitään (eikä edes tylsisty) :p
Sen voin sanoo et terapian ja ajan (iän? for reference oon jotain 15 ja 25 välillä xP) (ja ehkä viimeistään jonkun lääkityksen) kanssa sen pahan olon *saa* 99-prosenttisesti pois, ja tätä kaikkea oppii käsittelemään paljon paremmin, eli ei tarvii loppuelämää elää tossa tilassa. Extratärkeetä oppia olemaan itselleen armollinen vaikka ainaki mulle usein tuntuki pitkään älyttömän vaikeelta (joskus mielialalla on oma mieli ja joutuu hyväksymään et joo tänään ei tapahdu). Tietysti toivon et tähän on joku ratkasu mut en oo ite viel riittävän pitkällä :)
Siis kiitos ”nimimerkki” kun kerroit oman kokemuksen. On helpottavaa, kun ei tarvii ihan yksin olla asian kanssa. Oon just saanu jonkun Oma Väylän niin toivottavasti se auttais.
Hyvä!!
En tiiä mitä toi väylä sisältää mut erityisesti face-to-face vertaistuki (ajatusten/kokemusten vaihto) on mun kokemuksella hirveen hyvä jos joku jostain vaikka sattuis kaivamaan jonkun ryhmän johon voisit osallistua. Kokeilin ite yhtä ryhmää (eka kerta kun lähen tällaseen), tosin vähän eri aiheesta mut elämää jarruttavasta (psyykkisestä) asiasta silti, ja oli yllättävän hyvä kokemus.
y.t ”nimimerkki” xP