Ensinnäkin, en oikein osaa artikuloida suomeksi, mutta yritettään kuiteski :D
Olen tässä lähiaikoina alkanut tajuamaan että olen aika hiton yksinäinen. En tiedä onko se vaan että osasin piilottaa sen itseltäni, vai alkoiko se vasta häiritä, mutta ennen ei ole tuntunut näin pahalta.
Koulussa huomaan kuinka kaikilla on useita ihmisiä aina ympärillään, ja minulla ei ketään. Tuntuu että kaikki luulee että miulla on joku ebola tai vastaava, ku välttelevät minua noin paljon…
En ymmärrä mitä teen väärin kun aina yritän olla avulias ja kiltti kaikille, mutta silti kukaan ei edes katso minua päin ilman selkeää inhoa silmissä. (Kaveri kyllä sanoi että saattaa johtua siitä että ”näytän uhkaavalta” (koska ilmaisen itseäni ulkonäön kautta)) Asun kuiteski niin pienessä paikassa että ei kyllä ole mitään mahiksia löytää ketään koulusta ainakaan D:
Miulla ei edes netissä ole ketään jolle jutella. Nettikaverini ei koskaan vastaa, ja ainoa discord serveri jossa osasin olla on kuollut aikoja sitten.
Ainoa oikea kaverini ei tule ulos välitunneilla, koska hänen pienluokkansa sallii sen, tämä pienluokka hommakin häiritsee kun ei ole nyt kasista lähtien ollut ketään kaveria luokalla (olen siis ysillä). Hän ei myöskään koskaan halua nähdä koulun ulkopuolella, kuitenkin viestitellään paljon.
Koulu, ja yleisesti oleminen olisi niin paljon kevyempää jos olisi muukin syy mennä sinne kuin että ”on pakko” ja halu saada hyviä numeroita…
En enää tiedä mitä tehdä kun kaikki tämä yksinäisyys alkaa jo sattua fyysisesti vähää väliä… Olen varma että yksikin oikea halaus voisi parantaa minut, mutta ei sitäkään saa mistään D:
Toivottavasti oli järkevä lol
Moi! ootko siis tyttö vai poika? ite oon tyttö ja oon kasilla.
Mä ymmärrän ton, ihan hirveetä, etä halaus sulle<3
Hei!
Toi kuulostaa kaameelta, oon todella pahoillani. Itse suurkaupungin lapsena mun on hiukan vaikee samaistuu ja täten myös antaa neuvoi, mutt todellakin aion yrittää. Usein näihin tilanteisiin löytyy kuitenkin jotain.
Eka asia, mitä suosittelen tekee (jos et oo jo) on altistaa itsesi enemmän muiden ihmisten kaa ajan viettämiseen. Esimerkiks jollain leirillä (psst protut) käynti tai harrastuksen alottaminen tuo paljon uusia ihmisiä ja täten mahollisia kavereita sun elämään. Kavereiden hankinnan kaa pitää olla aika sinnikäs, vaik se tuntuuki ajoittain olevan tosi syvältä. Usein kuiteski enemmän puhuminen auttaa.
Toi mitä sun koululaiset tekee kuulostaa myös vähän syrjinnän muodossa tapahtuvalta kiusaamiselta. Sellasesta toiminnasta kannattaa aina ilmottaa aikuisille varsinki, jos niien oppilaiden kaa puhuminenki ei oikein onnistu. Aina voi kysyy joltain luotettavalta aikuiselta apua.
Pienemmistä kaupungeista tulevilta kavereiltani oon kuullu ett kaikista paras ratkasu on kuitenki vaa päästä pois. En tiiä, ett miten mahdollinen tää on sulle nyt tai tulevaisuudessa. Kuitenkin sitä kannattaa ainakin pohtia yläkoulun jälkeen jatko-opiskelua miettiessään.
Tsemppiä ja virtuaalihaleja sulle <3 koita jaksaa ja muista ett tää ei oo mitenkään sun syytä
