Kumpi kannattaisi valita. Pitkä vai lyhyt matikka? Kumman olette itse valinneet ja miksi?
Minä olen tällä hetkellä pitkässä matikassa, mutta olen alkanut miettimään pitäisikö vaihtaa lyhyeen. MAA2 kurssi on tuntunut todella vaikealta ja nunerot on laskeneet ihan hirveästi. En ymmärrä yhtään polynomifunktion matemaattiata mallentamista tai muodostamista nollakohtien avulla. Muutama muu tyyppi on vaihtanut jo lyhyeen.
Onko täällä ketään joka olisi käynyt useamman pitkän matikan kurssin ja osaisi sanoa onko muut tulevaisuuden kurssit näin vaikeita? Onko helpompiakin kursseja myöhemmin tulossa? Onko lyhyeen matikkaan vaihtaminen huono idea ja olenko silloin luovuttaja?
Yritin googlettaa asiasta. Google sanoo että hyvin menneestä lyhyestä saa enemmän pisteitä kuin huonosti menneestä pitkästä. Siksi olen alkanut miettimään kannattaisiko vaihtaa lyhyeen jotta numerot nousisivat. Aikoisin tehdä lyhyessä silti yhtä paljon töitä kuin pitkässä tällä hetkellä. Ero saattaisi olla vain se että saisin parempia numeroita.
Todistusvalinnan pisteytys muuttuu nyt keväällä ja lyhyen ja pitkän matikan eroja tasataan eli kantsii kysyä opolta siitä, jos se ei ole vielä kertonu niistä muutoksista.
Ite vaihdoin vasta nyt 2. vuonna 6. kurssin jälkeen joka meni päin puuta (arvosanat laski 9:stä 6:een) Kyllä siinä välissä ehti olla joku helpompikin kurssi (vaikka eri kurssit voivat olla eri henkilölle helppoja)
Nyt olen siis lyhyessä ja voin todeta että se on kyllä naurettavan helppoa pitkään verrattuna. En tiedä olenko ”luovuttaja” kun tein näin, vanhemmilleni se sopi ja en nähnyt pitkän jatkamisessa enää mitään järkeä kun en aio hakea minnekään monimutkaista matematiikkaa vaativalle alalle opiskelemaan.
Eli jos mietit kannattaako vaihtaa, yritä päättää suurin piirtein minne pyrit lukion jälkeen ja mieti sitte että antaako se tarpeeksi motivaatiota opiskella pitkää.
Hellouu!!
Käyn ite atm samaa MAA02 kurssii, joten seuraavsita ei oo ideaa, mutt tiiän kyl jonkun verran pitkän matikan suorittamisest, joten kirjotan siit nyt.
Pitkä ja lyhyt matikka on erilaisia ei vaan vaikeustasoltaan vaa myös tekniikalta ja sisällöltä. Tää tarkottaa, ett ne ei ees toimi samal taval, joka taas tarkottaa ett mahdolliset vaihdot pitkän ja lyhyen välil kannattaa tehä mahollisimman aikasin lukiossa. Lisäks lyhyen kursseil saatetaan opetella asioit, joita ei opeteta pitkäs matikas. Mitä aikasemmin vaihdat, sitä vähemmän joudut korvaamaan.
Pitkää matikkaa on PALJON ja funktiot on ainaki mun tietojen mukaan semi tärkee pohja aika monelle seuraavil kursseil opeteltavalle asialle (kannattaa kuitenki lukee niien kurssien kuvauksii tähän liittyen). Eli jos et nyt ymmärrä asioit sillee oikeesti ollenkaan, niin suosittelisin varmaan vaihtamista.
Sun googlauksen tulos on myös oikein ja asia, josta meille tuli ainaki opot tunneille kertomaan.
Tää ei tarkota, ett sun tarvii tarvii vaihtaa. Kuitenki suosittelisin tekee sen, jos pitkäs on liian vaikeeta. Säästyt sillon luultavasti paljolta. Tsemppii no matter mihin matikkaan päädyt <3
Moi! Itse kirjoitin pitkän matikan joten jotain kokemusta aiheesta on.
Noiden kurssien vaikeus erot jakaa mielipiteitä. Itse pidin kakkoskurssia helppona, mutta tiedän useita, joiden mielestä se oli alkupään kursseista suhteellisen vaikea. Monesta esim kolmonen oli paljon helpompi.
Nimenomaan tuosta kakkoskurssista sanoisin, että aiheet tulee olemaan myöhemmillä kursseilla todella tärkeitä. On perustana monelle myöhemmälle jutulle. Eli jos päätät jatkaa pitkässä, niin kannattaa oikeasti panostaa noiden asioiden oppimiseen!
Itsellä oli pitkässä haasteita, mutta kuitenkin pärjäilin. Tavallaan myös tykkäsin lisähaasteesta. Ymmärrän kuitenkin, että monesta se mahdollinen lisätyö voi tuntua turhalta.
Nuo jatko-opintojen piste-erot on jonkin verran alakohtaisia. Jos tiedät, mitä alaa haluat korkeakoulussa opiskella, niin kannattaa etsiä juuri sen alan pistetaulukot. Erityisesti jos luonnontieteelliset tai teknilliset alat kiinnostavat, niin pitkän matikan merkitys on niissä ymmärtääkseni suurempi.
Kurssinumerot ei välttämättä kerro myöskään menestyksestä yo-kirkoituksissa, mitkä lopulta on ne merkitsevät. Itsellä tuli myös paljon heikkoja kurssiarvosanoja mutta yo-koe meni kuitenkin hyvin. Minulla oli mielessä että jos pitkä olisi mennyt huonosti niin olisin käynyt kirjoittamassa myös lyhyen. Tiedän monen tehneen näin.
Ehkä kannattaa kokeilla vielä vaikka yksi kurssi? Itse tiedät kuitenkin parhaiten, että mitkä sinun prioriteettisi ovat lukiossa. Jos vaihdat lyhyeen, voi mahdollisesti jäädä enemmän aikaa myös muihin aineisiin. Toki lyhyessäkin pitää tehdä töitä, mutta olen usein kuullut lyhyeen vaihtaneilta, että lyhyt tuntuu huomattavasti helpommalta (tai jopa liian helpolta).
Loppuun haluan sanoa, että lyhyeen vaihtaminen ei ole luovuttamista. Se voi olla järkevä tapa käyttää oma aikaansa paremmin. Ja joissain tilanteissa se voi myös auttaa pääsemään unelmien kouluun. Esim jos pitkän arvosana olisi alle C, niin lyhyen L vissiin toisi monilla aloilla enemmän pisteitä nykyään.
Paljon tsemppiä opintoihin!
Suosittelen aloittamaan pitkästä jos matikan numero peruskoulun päättötodistuksessa on vähintään 7. Sitä alemmallakin voi toki aloittaa pitkästä, jos siltä tuntuu. Pitkästä lyhyeen vaihtaminen on helpompaa kuin lyhyestä pitkään. Monet vaihtaa, eikä se ole mikään häpeä. Voit myös käydä pitkän matematiikan kurssit mutta kirjoittaa silti lyhyen kirjoituksissa, tai vaikka molemmat, mutta vain toinen niistä otetaan mukaan yo-todistukseesi.
Lisään vielä aloitukseen:
Yläkoulun päättötodistuksessa matikan nuneroni oli 9 ja sain aina kokeista 9 ja 10.
Nyt pitkässä olen saanut joka kokeesta 6 tai 6-. Mulla oli myös äskettäin MAA2 kurssista välikoe ennen koeviikkoa. En tiedä menikö se edes läpi. Tuntuu että ehkä just ja just saan 5. Luin niihin kokeisiin myös aivan älyttömästi ja luulin jopa osaavani asiat melko hyvin. Sitten se koe olikin jotain ihan next level ja en ymmärtänyt mitään.
Matikka oli yläkoulussa jopa hauskaa ja mukavaa. Nyt se ei enää tunnu mukavalta ja se laskee motivaatiotani ja itseluottamustani entisestään.
Jatko-opiskelun suhteen olen miettinyt että minua kiinnostaisi ehkä eniten humanistiset alat. Haluaisin olla jotain joka auttaa ihmisiä, nuoria ja lapsia. Haluan saada hyvän koulutuksen ja ns päästä korkealle ja pitkälle elämässä.
Haluan silti pitää mahdollisuukseni useille aloille auki ja siksi aion yo kokeissa kirjoittaa eri aineita monipuolisesti.
Olen miettinyt että jos pääsen MAA2 kurssin läpi niin menen kokeilemaan vielä MAA3 kurssia. Jos se menee huonosti, saatan vaihtaa lyhyeen ja toivoa että matikasta tulisi minulle taas mukava asia.
Minusta tuntuu silti hiukan siltä kuin luovuttaisin ja tekisin pettymyksen, mutta en haluaisi ns palaa loppuun matikan takia.
Tämä tulee nyt tuohon lisäykseesi vastaukseksi. Lukion matikasta kannattaa muistaa se, että kursseilla käsitellään eri aiheita. Toki tietyt perusasiat pitää osata edellisiltä kursseilta että on mahdollista ymmärtää seuraavan kurssin asiat, mutta on myös ihan tavallista saada hyvin eri numeroita eri kursseista. MAA2-MAA4 on muistaakseni aika pitkälti geometriaa ja geometriaan liittyvää algebraa. Eli siis ensimmäinen vuosikurssi. Toisena vuonna tulee derivaatta ja integraali, ja kolmantena tilastolaskentaa ja matemaattista analyysia, itselläni oli myös ohjelmointi/logiikkakurssi ja 3d-geometriakurssit vasta kolmantena vuonna, koska valmistuin kolmessa ja puolessa vuodessa, mutta olen kuullut että monet käy niitä jo ykkösellä tai kakkosella. Itselleni juuri kolmosvuoden kurssit olivat ne kaikista helpoimmat.
Eli jos pääset läpi, ei kannata luovuttaa. 6 on lukiossa jo oikeasti hyvä numero, etenkin matikasta. Se on jo enemmän kuin kirkkaasti läpi. Ei kannata odottaa pitävänsä samoja numeroita ylipäätään lukiossa kuin oli peruskoulussa. Pari kolme pykälää alas päin on vielä ihan normaalia.
Tuo kuulostaa minusta hyvältä suunnitelmalta, että kokeilet vielä sen MAA03. Ei kannata hajottaa omaa mielenterveyttään yhden oppiaineen takia. Tai muutenkaan.
Humanistisella alalle voi päästä opiskelemaan ihan hyvin lyhyelläkin matikalla. Toki riippuu, että onko se unelma joku todella kilpailtu, kuten psykologia tai jotkut [Osa tekstistä poistettu.] yliopiston alat. Mutta niihinkin on mahdollista päästä lyhyellä, jos pisteitä tulee vähän enemmän muista aineista.
Jos ei ole vielä tuttu, niin todistusvalinnat.fi sivulta löytyy yliopiston todistuvalinta pisteytykset kohdasta ”Todistusvalinnan pisteytykset vuodesta 2026”. Esimerkiksi historian, teologian ja filosofian opintoihin lyhyen matikan L on parempi kuin pitkän M. Ja lyhyen E parempi kuin pitkän C. Sama juttu myös oikeustieteessä, yhteiskuntatieteissä ja psykologiassa. Veikkaan, että saat siis paremmat pisteet lyhyestä. Ja lisäksi lyhyeen vaihtaminen voi nostaa muita arvosanoja ja parantaa mielenterveyttä.
Jos jäät vielä epäröimään valintaa, asiasta voi keskustella esimerkiksi matikanopettajasi, oposi tai oman ryhmäsi opettajan kanssa. Onnea opintoihin!
Tuo MAA2 kurssi on todella tärkeä kurssi jatkon kannalta (niinkuin lähes kaikki muutkin) siinä opetellaan asioita mitä tarvitsee tulevilla kursseilla todella paljon ja ilman niitä ei voi oikein pärjätä.
Itse kommentoisin kahta asiaa.
1. Eri opettajat eri lukioissa tekevät erilaisia kokeita. Jos jokin tietty koe tuntuu vaikealta, se ei välttämättä kerro kaikkea sinun osaamistasostasi.
2. Matematiikan oivaltaminen voi olla hyvin pienestä kiinni. Olethan kokeillut katsoa Khan Academyn opetusvideoita ja käynyt keskustelua kielimallien (esim. Google Gemini) kanssa? Esimerkiksi tulomuodon muodostaminen on hyvin mekaaninen prosessi.
Tässä hieman lukion opetussuunnitelman ulkopuolista tarinankerrontaa tulomuodosta.
Tarina lähtee toisen asteen yhtälön ratkaisukaavasta, joka toivottavasti ollaan johdettu jollain järjellisellä menetelmällä. Muistin virkistykseksi mikäli meillä on toisen asteen polynomi ax^2 + bx + c jolla on kaksi reaalista nollakohtaa, niin nollakohdat ovat
x1 = (-b + sqrt(b^2 – 4ac)) / 2a
ja
x2 = (-b – sqrt(b^2 – 4ac)) / 2a
Tutkitaan ensiksi (huvikseen!) nollakohtien summaa.
x1 + x2 = -2b / 2a = -b/a
Kaunis muoto. Entä tulo? (muista muistikaava (a+b)(a-b) = a^2 – b^2)
x1x2 = b^2 – (b^2 – 4ac) / 4a^2 = 4ac / 4a^2 = c / a
Jälleen mukava tulos.
Tutkitaan seuraavaksi (huvikseen!) lauseketta
a(x – x1)(x – x2).
Huomataan, että sen nollakohdat ovat tulon nollasäännön nojalla x = x1 ja x = x2. Kyseinen lauseke on toisen asteen polynomi, joten voidaan hyödyntää edellä olevia tuloksia ja saadaan
= ax^2 – a*(x1 + x2)x + a*x1x2
= ax^2 + a(b/a)x + a*c/a
= ax^2 + bx + c
Ahaa! Huomataan, että MIKÄLI polynomilla on olemassa kaksi nollakohtaa, voidaan yleisestä muodosta ax^2 + bx + c siirtyä kevyesti muotoon a(x – x1)(x – x2)
(kuljetaan vain yhtäsuuruuksia takaperin!)
Totta kai tämä tuntuu huijaamiselta: mistä olisi pitänyt keksiä, että a(x – x1)(x – x2) on juuri se lauseke, mikä tuottaa halutun polynomin ax^2 + bx + c? Siinäpä onkin koko matematiikan suola. Monesti tarvitaan nimittäin kärsivällisyyttä, tarkkaa mutua sekä puhtaasti hyvää onnea.
Tsemppiä matematiikan opintoihin!
ota pitkä, sillä et voi vaihtaa lyhyttä pitkäksi