YO-kirjoitukset. Montako kannattaa kirjoittaa?
Heips. Äidinkielihän on pakko kaikkien kirjoittaa.
Itse ajattelen kirjoittavani myös ehkä matikan, pitkän englannin, terveystiedon, biologian, fysiikan, yhteiskuntaopin ja psykologian.
Kyllä, 8 ainetta. Käyn lukion 4 vuoteen joten eiköhän se olisi ihan mahdollista.
Pyskologiasta en ole vielä yhtään varma aionko jatkaa sitä koska ensimmäinen kursin koe meni aika huonosti ja sen opettaja ei ole mielestäni kovin hyvä opettamaan.
Kyllä, mielestäni opettajalla on merkitystä. Jos opettaja on huono, oppiaine ei kiinnosta ja siitä ei opi mitään.
No mutta siis asiaan. Montako ainetta ja mitä aineita olette kirjoittaneet tai aiotte kirjoittaa? Minkä arvosanan saitte (laudatur yms.)? Onko vinkkejä eri aineiden opiskeluun ja yo-kokeisiin?
Onko 8 aineen kirjoittaminen turhaa ja mahdotonta? Vai olisiko siitä jopa hyötyä? Mitä aineita kannattaa kirjoittaa jos pyrkii aikuisena töihin lasten ja nuorten pariin ja auttamaan ihmisiä?
Ammattikorkeakouluun ja yliopistoon voi päästä sisään pelkillä ylioppilaskoearvosanoilla. Tämä tarkoittaa lukio-opiskelun kannalta sitä, että jos haluaa varmistaa omat jatko-opintomahdollisuutensa, niin opiskelupanos kannattaa käyttää ennemmin yo-kokeen harjoitteluun kuin kurssien pikkutarkkaan suorittamiseen. Joskus nämä palvelevat hyvinkin samaa tavoitetta, joskus taas ei välttämättä. Ylioppilaskoe vaatii harjoittelua ja voi vaatia erilaisia taitoja kuin kurssikokeista suoriutuminen.
Ylioppilastutkinnon (yo-kokeiden) pisteytys on yliopistossa alakohtaista ja AMK:ssa noudattaa pitkälti yleistä taulukkoa. Siihen kannattaa perehtyä etukäteen niiden alojen osalta, jotka saattavat mahdollisesti kiinnostaa. Ammattikorkeakoulussa taulukossa keskeistä on huomata se, että korotus M -> E vastaa kahta E -> L korotusta, ja eximia on monessa tapauksessa paljon helpompi saavuttaa kuin L. Ammattikorkeakouluun hakiessa parhaimmilla arvosanoilla ei ole yhtä paljon väliä kuin sillä, että tutkinnosta löytyy 5 vähintään keskivertoa arvosanaa.
Tästä näkökulmasta 8 aineen kirjoittaminen ei ole välttämättä huono vaihtoehto ammattikorkeakouluun, sillä epäonnistumisen yhdessä reaaliaineessa voi helposti kompensoida onnistumisella toisessa reaaliaineessa. Koetilanne vaatii aina ripauksen onnen kantamoista, ja isompi määrä suoritettuja kokeita antaa tietysti onnistumisellekin enemmän mahdollisuuksia. Lisäksi isompi määrä kokeita kehittää opiskelutaitoja, sillä eri aineet voivat vaatia hieman erilaisia opiskelutekniikoita.
Yliopistoon hakiessa suuren kirjoitusmäärän sijaan tärkeämpää on, että kirjoituksista saadut arvosanat ovat oikeasti parhaita mihin kykenee. Tällöin useamman aineen kirjoittaminen voi olla huono idea, mikäli ylimääräiset aineet kirjoitetaan muiden aineiden kustannuksella.
Urahaaveiden osalta kannustan tutkimaan jo varhaisessa vaiheessa erilaisia vaihtoehtoja. Yksi mitä suosittelen on yläkoulun tai lukion aineenopettaja, sillä aineenopettajan työssä pääsee tukemaan nuoria etenkin yläkoulussa. Suomessa opettajalta edellytetään pitkät yliopisto-opinnot, mutta opintojen myötä opettajalle annetaan myös paljon valtaa ja vastuuta. Sinulla on varmaan itsellä muistoja sekä hyvistä että huonoista opettajista erityisesti peruskoulussa, mutta mieti jos huonoja opettajia ei olisikaan vaan nuoret saisivat joka oppitunnilla ansaitsemaansa tukea opettajalta. Sitä tavoitetta kohti voi opettajana työskennellä, sillä opettaja on vastuussa oppilaidensa lisäksi myös työyhteisöstään eli koulun opettajien yhteisestä ilmapiiristä.
Toinen hyvä urapolku on ammattikorkeakoulun sosionomiopinnot. En tiedä niistä paljoa, mutta sosionomina ei tietenkään tarvitse olla vastuussa opetuksesta tai arvioinnista vaan pääsee keskittymään suoremmin auttamiseen.
Hieman kliseinen vaihtoehto on lääketieteen opinnot. Lääkärin työ on kuitenkin raskasta eikä aina niin sosiaalista ainakaan potilaiden kanssa. Lääketiedettä suosittelen ensisijaisesti sellaisille, joilla on intohimoa ratkoa haasteita haasteiden itsensä vuoksi. Lääketieteen saralla sosiaalisempi vaihtoehto on sairaanhoitajan opinnot (AMK), joiden sisällä voi erikoistua psykiatriseksi sairaanhoitajaksi, joka on vähän niin kuin sosionomi terveydenhuollon sisällä. Siinä kannattaa toki olla varovainen sen kanssa, että työ voi olla hyvin raskasta ja kuormittavaa.
Toivottavasti näistä ajatuksista löytyi sinulle jotakin hyödyllistä. Urakysymykset on tietenkin pitkälti mielipideasioita. Toisen mustikka on toiselle mansikka.
Onnea lukiopolullesi, ja muista nauttia myös lukioajasta! Lukiolainenkin voi auttaa muita ihmisiä olemalla läsnä kavereilleen, perheelleen ja tuntemattomille. Jokainen persoonallinen kohtaaminen on uusi mahdollisuus levittää hyvää. ❤️
Kirjoitin äidinkielen, pitkän matematiikan, pitkän englannin, keskipitkän ruotsin ja psykologian. Eli viisi ainetta, minimimäärän. Sain äikästä L ja muista E. Valmistuin kolmessa ja puolessa vuodessa.
Minimimäärää suurempi määrä aineita kannattaa yleensä kirjoittaa vain, jos siitä on hyötyä jatko-opintoihisi (haet esim. lääkikseen johon vaaditaan 6 kirjoitettua ainetta). Mikäänhän ei estä sinua opiskelemassa mielenkiintoisia kursseja ilman kirjoitustavoitteitakin. Itsekin opiskelin lyhyttä ranskaa ja yhteiskuntaoppia, mutta en niitä silti kirjoittanut. Toki mikään ei estä sinua kirjoittamasta useita ylimääräisiä aineita, mutta kannattaa miettiä, koetko sen vaikeuttavan vai helpottavan keskittymistäsi yksittäisiin oppiaineisiin. Esimerkiksi korkeakoulujen yhteishaussa otetaan yleensä huomioon äidinkielen arvosana, mahdollinen kynnysehtoarvosana (kuten fysiikkaa opiskelemaan fysiikasta saatu tietty arvosana) sekä 3-4 parasta arvosanaa lopuista kirjoitetuista aineista. Ylimääräisillä huonosti menneillä kirjoituksilla ei siis ole mitään arvoa, ne putoavat haussa joka tapauksessa pois.
Ylioppilaskirjoitukset on aika rankka puristus. Jos kirjoittaa paljon enemmän kuin viisi ainetta, kannattaa hajauttaa hyvin ja käyttää kaikki kolme kirjoituskertaa (kevät-syksy-kevät). Näin varmistat, ettei lukeminen ole liian raskasta, etenkin, jos opiskelet kursseja samaan aikaan, ja ettei itse kirjoituspäiviä tule liian montaa peräkkäin kun sen aika on.
Eri hakukohteisiin vaadittavista arvosainoista saa tietoa esimerkiksi todistusvalinta.fi ja yliopistovalinnat.fi -sivuilta. Yleisesti ottaen kannattaa kirjoittaa sellaiset aineet, jotka tuntuvat itselle helpoilta ja joista uskoo olevan hyötyä jatkossa, jos tietää jo, mitä haluaa lukion jälkeen tehdä.
Hei! Itse kirjoitin 3,5 vuodessa 6 ainetta. Määrä tuntui minulle sopivalta ja olin tyytyväinen arvosanoihini (L-C). Kun aloitin lukion, haaveilin itsekin, että kirjoittaisin useamman aineen, mm. pari lyhyttä kieltä, joiden opiskelua en kuitenkaan jatkanut. Nyt olen kuitenkin iloinen, että tyydyin kuuteen aineeseen, koska en luultavasti hyötyisi kamalasti extra aineesta.
Kuvailemasi unelmatyön kannalta kannattaa miettiä, onko kannattavaa opiskella niin montaa luonnontiedettä. Ellei halua näiden aineiden opettajaksi tms. Psykologia olisi alalle varmasti hyödyllinen, mutta ymmärrän hyvin tuon syyn, miksi et sitä halua opiskella.
Kuitenkin sanoisin niin että ei ole olemassa turhia opintoja. Lukion tarkoitus on yleissivistää ja noilla opinnoilla sivistystä todella tulisi. Samalla kuitenkin jos keskittyisi pienempään määrään aineita, niihin voisi panostaa enemmän tai vapaa-aikaa voisi jäädä enemmän.
Oletko muuten miettinyt, miten hajauttaisit noi kirjoituskerrat? Max kolmelle kerralle saa hajauttaa joten luultavasti se kannattaisi kahdeksalla aineella tehdä 2-3-3 tai 3-2-3. Itselläni hajautus meni niin että abivuoden keväällä kirjoitin 3 ja toiset kolme seuraavana syksynä. Mutta niin, kannattaa tarkkaan miettiä, että mitä aineita olisi sitten helpointa lukea samaan aikaan ja niin että luku-urakka jää kohtuullisesti. Ja kaikkiin aineisiin ei luultavasti pystyisi lukea yhtä paljon, vaan kannattaisi ehkä valita tietyt, joihin lukee eniten ennen kirjoituksia. Ja jos kursseilla on tehnyt duunit hyvin, niin eihän sitä lukemista välttämättä tarvi niin paljoa lukulomalla.
Juttelen aiheesta mielelläni lisääkin :)