En tiedä onko tämä liian raju aihe tälle sivustolle vaikka tämä syvälliset onkin nykyään olemassa. Tai saako ylipäätään näistä henkilöistä keskustella täällä, vaikka mielestäni ovat nyt tässä vaiheessa jo julkisuuden henkilöiksi verrattavissa, joten en näe, että kenenkään anonymiteetti tässä suuresti rikkoontuisi. Nämä aikuistuneet lapsetkin ovat nimenomaan toivoneet julkista oikeudenkäyntiä ja keskustelua. Yritänpä siis ainakin. Poistukoon puolet viestistä tai vaikka koko viesti jos on poistuakseen.
Onko muita jotka on seuranneet tätä Anneli Auer -oikeudenkäynnin ties kuinka monennetta kierrosta nyt? Itse olen, hyvin suurella mielenkiinnolla. Ulvilan surman aikaan olin alle vuoden ikäinen ja näiden alkuperäisten seri-oikeudenkäyntienkin aikaan siis vielä ihan lapsi, joten en luonnollisesti ole silloin asiasta tajunnut hölkäsen pöläystä, mutta olen käyttänyt reippaasti aikaa päästäkseni kärryille.
Tämä tapaus kiinnostaa minua siksi, että olen ollut kiinnostunut niin psykologiasta kuin oikeustieteistä kuin niiden yhtymäkohdasta eli oikeuspsykologiastakin, ja lisäksi tämän tason virkavaltamunaus on jo yhteiskunnallisesti merkittävä onnettomuus. Todella toivon, että koko keissi selvitetään perin pohjin puolueettomien tahojen toimesta ja aihetta käsitellään myös väitöskirjoissa ja muissa tutkielmissa eri tieteenaloilta.
Tänään kuultiin oikeudessa Julia Korkmania, henkilöä, joka piti lasten sanomisia valemuistoina jo vuonna 2011. Häntä ei uskottu aiemmin. Saa nähdä, uskotaanko nytkään.
Oma tulkintani on, että nykyiset lasten kertomukset ovat totta. Vuonna 2011 annetut lausunnot ovat johtuneet äärimmäisen johdattelevasta kanssakäymisestä aikuisten kanssa. Lapset imevät vaikutteita kuin pesusienet ja päästävät nuo vaikutteet ulos mitä kummallisimmissa yhteyksissä, jokainen pienten lasten kanssa koskaan toiminut tietää tämän. Sijaisvanhempien viha ja pelko Aueria kohtaan on tarttunut lapsiin ja osaltaan vaikuttanut kertomuksiin. Auerin syyllisyydestä tai syyttömyydestä murhaan en osaa sanoa juuta enkä jaata, murhaaja pitäisi saada selvitettyä niin kaikki tämä muukin sekoilu luultavasti loppuisi, mutta seksuaalirikoksiin Auer ei todellakaan ole syyllistynyt, kuten ei myöskään Jens Kukka, joka vain sattui olemaan väärän ihmisen kanssa väärään aikaan ja kärsi siitä suunnattomasti.
Kirjasuosituksena voisin antaa Rami Mäkelän ja Matti Rämön Oikeusmurha – kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen (jos ei vielä ole tullut luettua kun olet kerran tähän keskusteluun ja näin pitkälle avausviestiä päätynyt). Kirjassa avataan erinomaisesti mistä koko rumbassa on kyse ja miksi se on tärkeää, kirja oli suurin syy sille, että sain kurottua umpeen sen tietoaukon mitä en ollut voinut ikäni puolesta tiedotusvälineistä vuosia sitten napata.
Jännää nähdä miten tämä etenee. Jos tämä keskustelu julkaistaan, tulen itse ainakin kommentoimaan oikeusprosessin etenemistä tänne. Saa liittyä seuraan ja kertoa omia tulkintojaan.
Katohan, se meni läpi sellaisenaan!
Syyttäjä antaa tänään loppulausuntonsa puolisentoista tuntia sitten alkaneessa istunnossa. Puolustuksen loppulausunto on vuorossa huomenna. Tarkkaa aikataulua ei ole ilmeisesti julkaistu, mutta tämän jälkeen prosessi siirtyy tuomarien harkintaan ja tuomio saadaan tietoon. Jännää.
Yksinpuheluksi taitaa mennä. No, olkoon.
Puolustuksen loppuyhteenveto on käynnissä tällä hetkellä, seurailen Hesarin artikkelista, kuten aiempiakin istuntoja. Etenkin Auerin puolustusasianajaja Fredman vaikuttaa fiksulta kaverilta. Muistuttaa muunmuassa siitä, että syyttäjällä on suurempi todistustaakka kuin asianajajalla, jolle riittää pienikin epäilys siitä, ettei rikosta ole tapahtunut. Oikeusvaltiossa langettava tuomio tulisi antaa vain, jos vaihtoehtoinen tapahtumakulku pystytään sulkemaan täysin pois. Fredman painottaa myös yksinkertaisimman selityksen todennäköisyyttä. Tässä tapauksessa yksinkertaisin selitys on se, että lapsilla on aikanaan lähtenyt valehtelu käsistä aikuisten kiinnittäessä siihen huomiota ja palkitessa tarinoista. Sen sijaan oman äidin ja alakouluikäisen isosiskon sekä äidin miesystävän yhdessä toteuttamat hirmuteot pieniä lapsia kohtaan ovat erittäin harvinaisia. Harvinaista on myös se, että alle kouluikäinen lapsi selviää äärimmäisen vakavasta pahoinpitelystä hengissä ilman pysyviä vammoja.
Muutenkin on minusta kummallista, että syytteitä edelleen suurella vimmalla ajetaan, kun kukaan muu ei niitä tunnu haluavan kuin syyttäjät. Oletetut uhrit itse ovat kiistäneet joutuneensa rikoksten uhreiksi. Vastaajat ovat jo rangaistuksensa kärsineet eikä heitä laiteta enää uudelle kierrokselle vankilaan, mikäli syyttäjäpuoli sattuisikin keissin viemään jälleen. Onko kyse sitten todellakin niistä historian suurimmista koppikorvauksista, jotka valtio joutuu Auerille ja Kukalle maksamaan jos(/toivon mukaan kun) käy ilmi, että kyseessä on kuin onkin ollut oikeusmurha? Vai onko tässä kyse halusta ylläpitää tuomiolaitoksen erehtymättömyyden illuusiota? Uskooko syyttäjäkään enää itse omiin väitteisiinsä, vai pyritäänkö siellä vain saamaan jotakin argumenttia kasaan, koska niin kuuluu tehdä?
Pakko tosin sanoa, että yllättävän hyvin syyttäjäpuolikin argumentoi eilen, osa väitteistä oli uskottaviakin ja havainnot hyviä. Todelliset ammattilaiset kyseessä, pakko arvostaa. Jännäksi menee, en osaa suorilta sanoa kumpi tämän vie, meni miten meni niin luulenpa että joka tapauksessa menee vielä hovioikeuteen ainakin.