Ihan sattumalta päädyin tänne sivulle pitkästä aikaa moneen vuoteen, ja aattelin kirjottaa tänne nettikavereista, koska musta tuntuu että jonkun nuoren pitää lukea tää, kun oon törmänny netissä niin paljo erilaisiin ihmisiin lyhyen elämäni aikana. Oon kirjoitushetkellä 18v tyttö.
Oon kasvanut lapsuudessa tosi tiukoilla säännöillä ja uskonnollisena. Noh, se johtaa siihen että kielletyt asiat kiinnostaa ja asioita salataan porukoilta (henkilökohtanen kokemus). En puhu omille vanhemmille juuri mistään henkilökohtaisista oman elämän asioista, joten paljon asioita oon jakanut netissä tuntemattomille, käsitellyt itse tai parin irl kaverin kanssa käynyt läpi. En ole enää niin uskonnollinen, mutta oon saanut hyvän otteen fiksusta elämäntyylistä, onneksi.
Kirjotan tänne vähän sekalaisesti omia ajatuksia, ranttausta/elämänohjetta.
Jos oot jutellut netissä tuntemattomille, etenkin samoista syistä, oot vaikka halunnut validaatiota, tai juttukaverin/neuvoja, niin muista muutama asia;
1)ET voi koskaan tietää millanen ihminen siellä ruudun toisessa päässä oikeesti on, jos ette oo ikinä tavannut.
ja
2)Jos sulle tulee epämukava tai omituinen fiilis (netissä), luota sun omaan fiilikseen äläkä jatkossa puhu kyseiselle ihmiselle/ihmisille tai hengaa ko. palstoilla tms. Jos se fiilis on voimakas, ja sulla on jatkuvasti epämukava olo, lähde suosiolla vaan tilanteesta,.. estä se ihminen tai lähde siitä keskustelusta, ryhmästä tai yhteisöstä, mitä ikinä.
Henkilökohtaisesta kokemuksesta,
juttelin jollekin amerikkalaiselle jätkälle n. vuosi sitten ja muistan, miten hän mukamas vitsillä heitti mm., että
[[ TW!! viitteet väkivaltaan;
[osa viestistä moderoitu] kesken meidän chattikeskustelun.
Hän teki sen vitsiksi, vaikka se oli väärin ja sairasta sanoa. Se ei oo ok, ja vaikutti ihan uhkaukselta kun luin viestit myöhemmin. Pian sen jälkeen ihmettelin, miksi mulla on jatkuvasti huono olla ja fyysistä pahoinvointia, heräsin aamuisin stressaantuneena. En pystynyt puhua siitä hetkeen edes mun irl kavereille, koska mietin, oonko vaan tosikko, ja syytin itseäni, kyllähän ko. poika kertoi että hänellä on heikko empatiakyky.
Mutta onneksi kerroin, ne oli siitä ihan yhtä järkyttyneitä. Kyseinen jätkä myös teki ja sanoi muitakin asioita, joitten annoin valua läpi sormien (Katsoi [osa viestistä moderoitu] kuulemma joskus testimielessä…). vikatikki oli, kun sain tietää asioita, mistä hän oli mulle valehdellut ja ei myöntänyt ees sillon, kun näytin todisteita. Hän oli valehdellut elämästään olennaisia seikkoja**, jotka mukamas oli vaikuttanut hänen psyykeeseen & se oli vale. Asiat, joista hän oli joskus mulle avautunut, ei ollut totta ollenkaan — kyseenalaistin sen jälkeen ihan kaiken. ]]
Juteltiin vain 3kk, mutta sain joskus semmosia viestejä tolta pojalta, että voin oikeesti huonosti. Estin sen ja ei puhuttu lähes puoleen vuoteen –> koin huonoa omaatuntoa asioista, mitä ite olin sanonut tai tehnyt ja puhuttiin uudestaan, Tulos: hän ei edelleenkään myöntänyt mitään eikä pyytänyt kunnollisesti anteeksi. Sen sijaan hän etsi musta kaikki viat ja syyllisti mua.
Olin alussa vielä 17, hän 16, täytin 18 mutta hän täytti vasta myöhemmin 17 (tammikuun alku).
Mun vanhemmat ei edelleenkään tiedä tästä mitään, vaikka tuo jätkä vaikutti mun viime vuoteen ja hyvinvointiin niin paljon…
Myöhemmin sitten tutustuin ihmisten persoonallisuushäiriöihin, mm. narsismiin, epävakaaseen sekä ASPD, ja sitä kautta pystyin kyllä:
A) arvioida vähän paremmin, millaisten ihmisten kanssa oon sattunut olemaan tekemisissä.
B) Tulla tulokseen, että oon tosi empaattinen ja herkkä, liian empaattinen, välitän liikaa. Uskon, että se on ollut isoimpia syitä, miks edes päädyin niin paskaan tilanteeseen.
C) Hakea tietoa netissä just esim. lähisuhdeväkivaltaan yms. liittyen, ja yksi TÄRKEIMPIÄ asioita mitä opin jo varhain
(Ota vinkki, jos resonoi): joskus vakavia asioita, esim. uhkauksia, piilotetaan vitsin taakse. Jos kukaan ikinä sanoo sulle, että aikoo vakavasti satuttaa sua ”vitsillä”, ja/tai sulla on huono fiilis kyseisen ihmisen seurassa, nii painu ihan hiton nopeeta ulos tilanteesta.
Parempiakin ihmisiä on olemassa, lupaan. Ja ne nettikaverit ei yleensä vedä vertoja oikean elämän kavereihin. Älä pistä välejä poikki sun läheisiin myöskään. Ja hae tietoa asioista, kyseenalaista rohkeesti sitä ihmistä ruudun toisessa päässä, ja ftf. Älä tapaa tuntemattomien kanssa, jos se mietityttää.
Kiitos kun luit, ja turvallista netinkäyttöä sulle. <3
T. 18v tyttö