Musta tuntuu et oon trans, mut en oo varma. Oon siis syntyny tyttönä, mut nyt musta on tuntunu jo vähintään kolme vuotta lähes koko ajan et haluisin olla poika. En tiiä onko tää vaan haluamista, mut ehkä mä jopa koen olevani poika sisäisesti tai jotai. Tiiän miltä haluisin näyttää ja kuvittelen välillä olevani sen näkönen. Muuten tää ois sillä tavalla helppoa, et tietäisin varmaa olevani trans, mut on muutama asia jotka tekee siitä vaikeeta tietää. Nimittäin tykkään joskus olla tyttö, oon ehkä aika tyttömäinen tai omistan ainaki tyttömäisiä tavaroita ja tykkään niistä sekä pienenä tykkäsin olla tyttö tai en ainakaa ajatellu tätä asiaa yhtään ku vaan joskus kerran ehkä. Mut nykyään lähes aina tai jopa aina haluan olla poika. Tästä on tullu mulle joku tosi iso pakkomielle. En kestä enää elää tyttönä, haluun olla poika. Haluun pojan kehon ja elämän. Joskus myös tuntuu siltä et haluisin elää mun lapsuuden ja kaikki nää vuodet uudestaan poikana. Musta tuntuu siltä et oon oikeesti poika, mut oon vaa jumissa tässä tytön kehossa. Haluun olla se mun sisäinen poika versio myös ulkopuolelta. Ja sitäki oon miettiny joskus, et jos haluisin sit isona lapsia, ni en haluis olla niitten äiti vaan isä. Se tuntuis enemmän omalta. Mut en sit tiiä haluunko es oikeesti lapsia jne, mut sen näkee sitte. Tykkään sit myös sikana bl/mlm ohjelmista ja tarinoista ja kaikesta siihen liittyvästä ja haluisin olla itekki homo poika, ni en tiiä sit et onks mulla vaan joku pakkomielle niihin ja sit sen perusteella haluun olla poika vaik en oikeesti oo. Mut kyl musta tuntuu myös et olisin oikeesti poika. En tiiä, tää on nii vaikeeta ja sekavaa! Ja jos olisinki trans, ni ois kauheesti asioita jotka pitäs muuttaa. Haluisin siis kyllä muuttaa ne, mut en tiiä osaanko tai pystynkö tai uskallanko muuttaa mitään itessäni ja elämässäni. Enkä uskalla es puhua tästä kellekää irl, vaikka kuinka haluisin. Joskus oon maininnu mun äitille et haluisin olla poika, mut ei olla oikei kunnolla siitä asiasta juteltu ja musta tuntuu et se luulee et se oli vaa joku ohimenevä juttu, mut ei, se on kestäny jo monta vuotta ja on muutaki ku vaa se haluaminen. Ärsyttää ku en voi puhua kellekkää tästä. Haluisin niiin kovasti jutella jonku kanssa. Ja sekin ärsyttää että vaikka olisin trans, en silti voi saada täydellistä pojan kehoa (ainakaa vielä, tuskin koskaan). Joo, en tiiä oliko tässä viestissä mitään järkeä, mut mun oli pakko kertoa tästä edes jollekkin ja purkaa mun tunteita. Kiitos jos luit ja auttakaa mua pliis! Moikka.
Hmmm en oo trans nii en tiiä miltä se tuntuis, mut jos kerta välillä tykkäät itsestäsi tyttönä nii varmaan ois ns ”helpointa” yrittää pysyä siinä ja jotenki yrittää fiilistellä sitä enemmän. En sano et ois vikaa olla trans, mut et pystyisitkö jotenki rauhassa vielä miettii jos löytäisit ittestäs niitä tyttöpuolia vielä lisää?
