Sori heti alkuun, tästä saattaa tulla aika pitkä.
Mulla oli semmoiset seitsemän vuotta ollut pieni kaveriporukka. Pari kuukautta sitten taisin olla aika sekaisin, ja jostain syystä uskoin heidän vihaavan minua. Sitten sanoin etten halua enään olla heidän ystävänsä, ja ohella sanoin joitakin aika ilkeitä asioita. Uutena vuotena pyysin anteeksi yhdeltä heistä, ja hän hyväksyi anteeksipyyntöni. Ei kuitenkaan sitä enempää puhuttu. Viimeaikoina olen ikävöinyt heitä ihan vitusti, ja haluaisin ehkä myös kaverustua heidän muiden ystäviensä kanssa. En kuitenkaan enään uskalla heille puhua, koska olen aika varma että he vihaavat minua. Nään melkein joka yö unta jossa pyydän heitä uudelleen kavereiksi ja kaikki menee hyvin, sitten herään ja alan itkeä koska tiedän että se tuskin ikinä oikeasti tapahtuu.
Mulla on tyttöystävä, ja sanon rakastavani häntä. En kuitenkaan usko, että oikeasti välitän hänestä. Olen tullut siihen tulokseen, että taidan olla aromantic. En ole ikinä kokenut romanttisia tunteita ketään kohtaan. Nyt en tiedä miten kertoa tästä hänelle. Olen alkanut vältellä koulua entistä enemmän vain koska en jaksa nähdä häntä. Hänen kanssa ajan viettäminen vain tuntuu useasti velvollisuudelta. Hän on ihana, ja meillä on paljon samoja mielenkiinnonkohteita. En vain usko rakastavani häntä romanttisesti. Olisi kiva olla kavereita hänen kanssaan, mutta ei mitään muuta.
Mutta siis apua, mitähän vittua mun on tarkotus tehdä.
