Olen nyt 7. Luokkalla
Hiukan minusta
-En ole tunteellinen ihminen ja viihdyn yksin.
Ongelma
Välitän pääosin vain muiden tunteista.Minä haluan kaikin keinoin välttää muiden tunteiden loukkaamista ja myöskin muiden tiellä olemista
Alakoulu
– Olin aina vikana jonossa koska se oli muista epämukavaa olla vikana jonossa
– Pidin ovea auki jotta muilla oli helpompi päästä sisään ja olisin hyödyllinen
-Otin aina leikeissä sen roolin jota kukaan ei halunnut ,jotta kenellekään muulle ei tulisi huono mieli eli yleensä palvelija tai vihollinen
-Koulussamme oli ruokalassa kuuden hengen pöytiä ja kaveriporukassamme oli 8 henkilö jolloin 2 henkilö joutuu istumaan muualle. Jos joku muu kaveriporukkastamme viimeisenä pöytään niin hänelle otettiin tuoli ja teimme tilaa hänelle,kun taas jos minä olin vikana he eivät tehneet mitään vaan minä menin läheiseen pöytään istumaan.(Meillä oli pöytäryhmät joten näin tapahtui vaan jos sai vapaasti valita paikan eli noin joka kuukausi)
-Kuulin koulupäivän alkaessa että kaveriporukka järjestäisi Halloween juhlaa josta minulla ei ollut hajuakaan. En ottanut asiaa puheeksi koska he olisivat joutuneet keksimään selityksen miksi minua ei olisi kutsuttu joka olisi heille hyvin epämukavaa.
-Kerran koska olen hyvä koulussa ja opettajani piti kilpailuita voitin että sain tehdä luokkani pöytä ryhmät. Tein ne niin että mietin ensin kaikkien muiden paikat ja katsoin sitten missä oli tilaa minulle,koska ajattelin että olisin itsekäs jos laittaisin itseni kavereitteni kanssa
-Luovutin kilpailun palkinnosta koska se olisi tuottanut muille vain ajanhukkaa ja ei minulla ollut väliä (ainakin näin sanoin itselleni)
– En syyttänyt ”parasta” kaveriani siitä että hänelle ei koskaan käynyt leikkikerrat tai hän perui ne edellisen päivän illalla vaikka sovimme niistä etukäteen (ennätys oli että emme nähneet kolmen kuukauteen koulun ulkopuolella (ei ollut kesäloma))
– Mietin että pitäisikö minun kysyä ”parhaan” kaverini äidiltä että miksi kavereilleni ei koskaan käy sopimamme leikkikerrat (Hänellä oli tapana perua ne edeltävänä päivänä vedoten että hänen äitilleen ei sovi yli puolet kerroista) En kuitenkaan kysynyt koska ajattelin että se olisi aivan turhan paljon/liikaa ja vain yli ajattelin asian.
Yläkoulu
-En yrittänyt koulun alkaessa tunkea uusien luokkalaisteni kaveriporukkoihin koska minusta tuntuu että häiritsisin ja olisin vain heidän tiellään
-En yrittänyt olla kauhean pitkään vanhojenkaan kaverien kanssa,koska vain häiritsisin vain heitä ja roikkuisin mukana ilman tuoden mitään hyötyä.
Yleisesti
-Tykkään hävitä, koska ei se minua haittaa ja toiset tulevat iloiseksi voittaessaan
– Olen yleensä hiljaa koska muiden asiat/sanottava on tärkeämpää kuin omani
– Ajattelen että olen ärsyttävä jos puhun jonkin aikaa tai tungen mukaan johonkin
– En valita helposti, koska se tuottaa turhia ongelmia
En ole varma mihin laittaa tämän keskustelun mutta ajattelin että se sopisi parhaiten tämän alle
Moikka ”No joku vaan”!
Kuulostaa todella harmilliselta ja myös aika yleiseltä. Useilla ihmisillä on ajatus, että omat tunteet ovat vähemmän arvokkaita kuin muiden (näin ei tietenkään ole). On todellakin hienoa, että välität muista, mutta sinun tunteesi ja tarpeesi ovat yhtä tärkeitä!
Vinkkinä voisit alkaa toteuttamaan joitain asioita päivässä, jotka teet vain ja ainoastaan itsellesi. Se ei ole itsekästä vaan se auttaa huomioimaan omat tunteet ja halut. Lisäksi sä voit myös kieltäytyä asioista toisia loukkaamatta esim. ”Tosi kiva, että pyysit, mutta tällä kertaa ei sovi. Voidaanko tehdä tämä joskus myöhemmin”. Edellisen ei pitäisi olla liian loukkaavaa toiselle ja sinua ei pistetä mitenkään ”maalitauluksi”.
Kannattaa myös kiinnittää huomiota omaan mielialaan ja siihen, miltä sinusta tuntuu eri tilanteissa. Jos huomaat olevasi stressaantunut tai väsynyt esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa, voi kyse olla esim. sosiaalisten tilanteiden pelosta. Sosiaalisten tilanteiden pelko on ihan ymmärrettävää (varsinkin jos on syrjimiskokemuksia). Kuitenkin itseään voi aina totuttaa sosiaalisiin tilanteisiin ja menemällä välillä myös sinne epämukavuusalueelle ja sanoa vaikkapa se kieltävä vastaus, vaikka se tuntuisikin omasta mielestäsi väärältä. Jotta tästä mun selostuksesta ei tuu ihan romaanin pituista niin esim. netistä löytyy hakusanalla ”sosiaalisten tilanteiden pelko” enemmän juttuja. :) Mut muista et tälläkin sivustolla on ilmaista keskusteluapua jos sitä tarvitset tai haluat.
Muista siis voit olla ystävällinen vaikka tekisitkin joskus asioita myös itsellesi! Kun itse tiedät omat rajasi, voit myös olla vapaampi ja parempi ihminen toisille!!! Toivottavasti jaksoit lukea… Tsemppiii!
Kiitos tsempistä
Selitän nyt vähän mistä minun hankaluus kieltäytyä johtuu. Minua ei lähes koskaan kutsuttu mihinkään ja minulla oli vain se yksi kaveriporukka,muuten olisin jäänyt yksin ja sitten vanhemmat olisivat huolestuneet .
Niin yleensä minä pyysin päästä mukaan ja pääsin mutta minua ei erikseen kutsuttu. Eli silloin jos minut kutsuttiin johonkin se oli harvinainen tilaisuus eikä minulla ollut yhtään ideaa milloin olisi seuraava kerta joten en kieltäytynyt koskaan, koska olisin ollut tunnelman pilaaja kun he erikseen kutsuivat minut.
P.S jaksoin lukea loppuun.Ei se mitään haitannut vaikka oli hiukan pitkän puoleinen.