Sukupuolinormit elämän rajoittajina
Taaperoiästä asti joululahjapaketeistani on kääriytynyt lähinnä sieviä nukkeja ja kotileikkikeittiöitä. Eikä ihmekään, sillä niistähän minun oletettiin pitävän, tyttölapsi kun olin. Minun pikku kätöseni eivät kuitenkaan loihtineet nukeille lettikampauksia ja kotisleikkikeittiökin jäi käyttämättömänä olohuoneen nurkkaan pölyttymään.
Sukulaiset saattoivat olettaa, että olin vain poikkeuksellisen mielikuvitukseton lapsi, kun en leluillani tahtonut leikkiä, mutta väärin he olettivat! Nimittäin isoveljeni legoista rakentelin mitä mahtavimpia linnoituksia, jollaisia he eivät olisi osanneet villeimmissä unelmissaankaan kuvitella ja hänen puhuva lelurobottinsa teki minuun niin syvän vaikutuksen, että kannoin sen illalla sänkyynkin mukanani.
Päiväkoti-ikäisenä muistan tunteneeni ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteita, kun kaikki tyttöpuoliset kaverini leikkivät nukeilla, mutta minua ne eivät juurikaan kiinnostaneet. Nukkeleikkien sijasta olisin halunnut kirmata leikkiautolaatikon, tuon aarreaittani luokse. Ajattelin olevani outo, kun mielenkiinnonkohteeni olivat eriävät kavereihini verrattuna. Ääneen en kuitenkaan mitään sanonut, vaan opin tukahduttamaan ”oudon”, ”poikien leluihin” kohdistuvan innostukseni. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että en ollut millään tavalla outo, en vain mahtunut ympäristön minulle tyrkyttämiin ahtaisiin sukupuolinormeihin.
Sukupuolinormit ovat yhteiskunnan, kulttuurin ja yksilöiden luomia oletuksia ja odotuksia, joita tehdään sukupuolen perusteella. Niitä voidaan ajatella ikään kuin ääneen lausumattomina sääntöinä. Normeja ovat esimerkiksi, miltä tiettyyn sukupuoleen kuuluvan henkilön tulee näyttää, miten käyttäytyä ja millaisia valintoja tehdä. Nämä oletukset voivat ilmetä monella tapaa, mutta yksi esimerkki on feminiinisyyden liittäminen avuntarpeeseen ja maskuliinisuuden vahvuuteen. Sukupuolinormeilla on ikävä kyllä ollut iso vaikutus historiassamme. Esimerkiksi naiset ovat ennen lähtökohtaisesti kuuluneet kotiin hoitamaan lapsia ja laittamaan ruokaa samalla, kun miehet ovat saaneet kouluttautua ja hoitaa yhteiskunnallisia asioita.
Toisinaan huomaa heti, kun sukupuolinormatiivisuutta ilmenee, mutta aina sitä ei ole todellakaan helppo tunnistaa. Nämä normit saattavat vaikuttaa vahvastikin elämämme valintoihin ilman, että edes huomaamme sitä. Tästä salakavalasta vaikutuksesta esimerkki: Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan naisten osuus hoiva-alalla työskentelevistä oli vuonna 2023 jopa 80-90% samaan aikaan, kun rakennusala oli miesvaltainen. Tilastoja on helppoa lukea ja hyväksyä niiden antamat tiedot faktoina sen enempää pohtimatta ja kyseenalaistamatta. On vaivatonta vain kohauttaa olkiaan ja sanoa: ”Miehiä ja naisia vain sattuu kiinnostamaan eri asiat, entä sitten? Työskennelköön jokainen sillä alalla, jolla haluaa!” Mutta nimenomaan tämän tiedon sivuuttaminen olan kohautuksella on vaarallista.
Meidän pitäisi pysähtyä tiedon äärelle ja esittää kysymys: Miksi tietyt alat ovat niin vahvasti tietyn sukupuolen kenttää? Syy-seuraussuhteisiin perustuvassa maailmassa, jossa elämme ei ole sattumaa, että uravalinnat ovat sukupuolittuneet. Eihän naisen aivoihin sentään ole syntymässä iskostettu automaattista kiinnostusta sairaanhoitoon ja miehen raksahommiin! Esittämäämme kysymykseen voimme vastata nykytilanteen olevan meihin vaikuttaneiden sukupuolistereotypioiden ja niiden perusteella harjoitettavan syrjimisen sekä yhteiskunnallisten valtarakenteiden aikaansaannos. Ja tämä aikaansaannos on haitallinen. Haitallinen kaikille. Se kannustaa naisia kouluttautumaan matalapalkkaisiin tehtäviin ja suosii miehiä usein korkeapalkkaisiin tehtäviin, mikä pitää yllä palkkaepätasa-arvoa, hankaloittaa työvoiman saatavuutta aloilla, jonne sitä tarvittaisiin, heikentää yhteiskunnallisen kanssakäymisen monipuolisuutta ja laatua ja vaikeuttaa yksilöiden kouluttautumista itseä kiinnostavalle alalle. Työmarkkinoiden segregaatio on siis valitettava, iso takapakki matkallamme kohti tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa maailmaa.
Oman sukupuolen ja hyväksytyksi tulemisen kokemus ovat kaksi isoa asiaa, jotka vaikuttavat siihen, millainen itsetunto ja minä-kuva meille kehittyy. On se pieni prosentti tiettyyn sukupuoleen kuuluvista henkilöistä, joiden luontainen persoonallisuus on täysin sukupuoleen perustuvien olettamusten mukainen. Jos kuulut tähän prosenttiin, onnittelut sinulle, olet lottovoittaja! Nimittäin tämän onnekkaan yhteensattuman ansiosta tulet todennäköisesti pääsemään helpommalla monenlaisista identiteettikriiseistä, ulkonäköpaineista ja pelosta olla oma itsensä, kuin se enemmistö, joiden persoonallisuus ja ulkonäkö eivät normien sisään mahdu.
Kirjoitukseni alkupuolella kerroinkin henkilökohtaisia kokemuksia, joissa koin sukupuolinormien rajoittavan elämääni jo lapsena. On surullista, että näin kävi minun kohdallani ja vielä surullisempaa, että monet muut ihmiset ovat saaneet kokea ja kokevat edelleen samankaltaisia kokemuksia. Kauheinta on, jos sukupuolinormien mustavalkoisten lasien läpi maailmaa tiiraileva ihminen päättää syrjiä tai kiusata henkilöä, joka ei suostu pienentämään itseään stereotypioiden sisään mahtuvaksi vaan kulkee ihailtavasti ja rohkeasti omaa polkuaan.
On selvä asia, että omana itsenään hyväksytyksi tulemisen kokemuksen puuttuminen heikentää itsetuntoa. Pahimmillaan se voi johtaa jopa vakavien mielenterveydenhäiriöiden, kuten syömishäiriöiden, kehonkuvahäiriöiden tai masennuksen kehittymiseen. Tilanne voi tuntua toivottomalta. Voi herätä monenlaisia ajatuksia: ”Miksi tällaisten stereotypioiden on ylipäätään annettu kehittyä?” ”Mitä tilanteelle voidaan tehdä?” ”Onko minun teoillani edes merkitystä?” ”Miksi maailma on tällainen?”
Ilouutinen on, että tilanne ei ole toivoton, päinvastoin se on vain parantunut vuosi vuodelta entisestään! Paranemista ei kuitenkaan olisi tapahtunut ilman kovaa työtä ja tekoja. Saamme olla kiitollisia, että työ on edennyt näinkin pitkälle, mutta sitä ei suinkaan saa lopettaa, koska kuten olemme huomanneet, paljon parannettavaa olisi. Ja jokaisella pieneltäkin tuntuvalla teolla on merkitys. Voimme joka ikinen omalla käytöksellämme rikkoa normeja muun muassa suhtautumalla ennakkoluulottomasti ja hyväksymällä erilaisuuden, puuttumalla sukupuolinormatiivisuuteen, jos sitä huomaamme ja ottamalla asian puheeksi, vaikka emme sitä huomaisikaan ja käyttämällä oikeanlaisia termejä ja pronomineja ihmisistä. Yhteiskunnan rakenteiden ja oman ajattelun kyseenalaistaminen ei kuitenkaan loppuen lopuksi vie sinulta mitään pois. Meissä on voimaa ja voimme muuttaa maailmaa!
Tässä kirjoitelmassa käsittelin sukupuolinormatiivisuutta lähinnä miehen ja naisen sukupuolten näkökulmasta, mutta haluan korostaa, että sukupuolinormatiivisuus koskee myös niitä joiden sukupuoli on lokeroimaton tai lokeroituu erilaiseen lokeroon ja on kaikille yhtälailla haitallista.
Loppuun toivotan vielä kaikille hyvää Pride-kuukautta, suvaitsevaisuutta moninaisuutta kohtaan ja rohkeutta olla oma itsensä!
Lähteitä:
https://lab.fi/sites/default/files/2021-10/Infojuliste%20sukupuolinormeista.pdf
https://stat.fi/fi/julkaisu/clmfzmis3shxj0bw3fpjlbjxn
https://ytn.fi/ajankohtaista/blogi-miesten-naisten-vai-kaikkien-tyot/
Reetta
Nuortennetin toimittaja