Miltä maailma tulee näyttämään 2050, jos emme toimi nyt?

Kuvittele tämä: heräät tavalliseen tammikuiseen päivään vuonna 2050. Ulkona paistaa aurinko ja lämpöä on lähes 15 astetta. Elätkö unelmaa vai painajaista?

Siirrytään kesään. Suomessa kesä kestää lähes puoli vuotta. Kukaan ei enää puhu ihanista helteistä, vaan uutisissa kerrotaan jälleen uudesta lämpöennätyksestä. Etelä-Euroopassa ulkona ei voi viettää aikaa keskipäivällä ilman terveysriskiä. Joissakin rannikkokaupungeissa meri on vallannut kadut, joilla ihmiset ennen kävelivät jäätelö kädessä.

Kerrot lapsillesi tarinaa siitä, kuinka näit joskus naalin tai suden luonnossa. He eivät kuitenkaan usko, että sellaisia eläimiä oli koskaan olemassa. Moni laji, jota pidimme tavallisena, on kadonnut luonnosta kokonaan. Koralliriutat ovat lähes hävinneet. Metsäpalot, kuivuus ja rankkasateet sekä tulvat eivät enää ole harvinaisia uutisia, vaan ne ovat osa tavallista arkea.

Some ja netti täyttyvät tekoälyn luomasta sisällöstä. Välillä on vaikea erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Samalla ihmisten kyky ajatella kriittisesti ja arvioida tietoa alkaa heiketä. Tekoälyn kasvava energiankulutus kuormittaa ympäristöä yhä enemmän. Samaan aikaan miljoonat ihmiset kärsivät vesipulasta.

Jos tämä kuulosti mielestäsi dystooppiselta scifi-elokuvalta, et ole täysin väärässä. Tämä on se tulevaisuus, jota kohti olemme menossa. Se ei ole kuitenkaan väistämätön. Jos toimimme ajoissa, voimme vielä hidastaa ilmastonmuutosta ja estää pahimmat seuraukset. Meidän tulee luoda maailmasta sellainen, jossa juuri me haluamme elää. Monet nuoret kokevat ilmastoahdistusta. Se on ymmärrettävää, kun tulevaisuudesta puhutaan usein synkästi.

Silti peli ei ole menetetty. Jokainen vuosi, jolloin päästöjä saadaan vähennettyä, auttaa. Jokainen suojeltu metsä, jokainen ilmastoteko ja jokainen ääni, joka vaatii muutosta, merkitsee jotain.

Vuoden 2050 maailmaa ei määritä vain se, millaista teknologiaa käytämme tai millä tavalla tuotamme energiaa. Yhtä tärkeää on se, että jokainen voi elää turvallisesti, yhdenvertaisesti ja omana itsenään riippumatta sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai taustastaan.

Jokainen yksilö pystyy vaikuttamaan jo paljon eikä kenenkään tarvitse parantaa maailmaa yksin. Jos heräämme nyt todellisuuteen ja alamme toimia paremman huomisen puolesta, tulevaisuus voi näyttää täysin erilaiselta.

Kokeillaan uudestaan. Kuvittele tämä: heräät tavalliseen tammikuiseen päivään vuonna 2050. Ulkona on lunta metritolkulla ja hengitys höyryää pakkasessa. Lapset rakentavat lumilinnoja ja järvien jäällä luistellaan aivan kuten ennenkin.

Kaupungit ovat vihreämpiä ja hiljaisempia. Energia tuotetaan puhtaasti, eikä ilma tunnu raskaalta hengittää. Monet uhanalaiset eläimet on onnistuttu pelastamaan, ja luonnon monimuotoisuus on alkanut hitaasti palautua. Ihmiset matkustavat, elävät ja kuluttavat kestävämmin kuin ennen. Kaduille on istutettu puita, lähiluontoa suojellaan ja julkinen liikenne toimii niin hyvin, ettei kaikkialle tarvitse enää kulkea autolla. Talvet näyttävät edelleen talvilta, ja tulevat sukupolvet saavat kokea asioita, joita emme halunneet menettää.

Vaikka osa vanhoista töistä on kadonnut, inhimilliset taidot eivät katoa minnekään. Luovuus, empatia ja kyky kohdata erilaisia ihmisiä voivat olla juuri niitä taitoja, joita tulevaisuus tarvitsee kaikkein eniten. Siksi maailmassa tarvitaan ilmastoratkaisujen kehittäjiä, hyvinvoinnin vahvistajia, ohjelmistojen rakentajia, hoivaajia, taiteilijoita, tutkijoita ja ihmisiä, jotka osaavat kuvitella parempia tapoja elää yhdessä.

Teknologia näkyy vuonna 2050 lähes kaikessa, ja tekoäly helpottaa ihmisten arkea monin tavoin. Silti yksikään kone ei pysty päättämään, mikä on oikein, oikeudenmukaista tai ihmisille hyväksi. Se vastuu jää edelleen meille.

Kysymys ei enää ole siitä, muuttuuko maailma. Kysymys on siitä, millaiseksi me sen muutamme.