Siirry sisältöön
Jokuvaa

Mietin välillä että voiko elämässä tulla isompia alamäkiä? Olen itse 2kk pääst 15v en asu omien vanhempieni luona ja sossut koittavat vaan saada minun ja vanhempani välejä huonommaksi perumalla tapaamisia ja niin. 8 luokan pääsin juuri panostamalla loppuviikolla, kun piti tehdä rästitehtävät ja kokoajan tuntuu että mussa ois jotai vikaa ja en pysty avautumaan kenellekkään muutenkuin anonyymisti, mutta kerro jos sulla on just jotai mielen päällä koska oon ite just sellane joka pistää toisten murheet/ ongelmat edelle koska toivon aina että nään ees joitain joiden päivää pystyn auttamaan, mutta kiitos että luit

Gay 19

Hei. Hankala näin vähällä tiedolla sanoa millainen tilanteesi tarkalleen ottaen on, mutta olet jo sen verran vanha, että sinun mielipiteelläsi pitäisi olla aika paljon painoarvoa siinä, jos haluat pitää enemmän yhteyttä vanhempiisi. Jos sosiaalityöntekijäsi laiminlyövät oikeuksiasi tavata vanhempiasi tai tunnet, että oikeuksiasi ja halujasi ei oteta huomioon, niin voit ottaa yhteyttä alueesi Sosiaali- ja potilasasiavastaavalle. Ja jos sieltä ei saa apua, niin seuraavana voit ottaa yhteyden Lupa- ja valvontavirastoon (entinen avi). Netistä löytyy puhelinnumerot ja yhteystiedot molempiin. Soittele sinne, niin heidän luulisi auttavan, jos tilanteessasi on jotain epäkohtia. Mietin myös, että onko sossuilla antaa jotain perusteluita, että miksi tapaamisia pitää perua jos kysyt heiltä.

Haluan vielä kysyä, että miksi sinusta tuntuu siltä, että sinussa on jotain vikaa? Sanooko joku niin? Vaaditaanko sinulta kohtuuttomia? Ja oletko päässyt juttelemaan kenenkään auttavan tahon kanssa livenä? Joku ulkopuolinen jolla on vaitiolovelvollisuus voisi olla hyvä keskustelukumppani. Esimerkiksi jonkinlaista keskusteluapua voi saada jossa saa keskustella sairaanhoitajan kanssa ilman, että he saavat kertoa keskustelusta mitään sossuille kunhan nyt et suunnittele mitään kauheaa tms. Tuollaista saa aikuiset ainakin terveyskeskuksista, mutta tosiaan en tiedä miten homma toimii alaikäisten kohdalla, mutta luulisin että alaikäisenä pääsee helpommin juttelemaan.

Tosiaan voi olla vaikeaa avautua asioista ihmisille joiden kanssa on tekemisissä muutenkin. Helpointa on usein anonyymi avautuminen ja sellainen jossa toinen on joku sinulle tuntematon hoitaja, terapeutti tai muu ihminen jolla on vaitiolovelvollisuus.

Vastaa aiheeseen: Elämän murheet

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top