moro :P
tarve purkautua jossain anonyymisti joten lets mennään.
oon menossa ens syksynä kasille, ja rehellisesti sanottuna mua pelottaa kouluun paluu.
otan todella helposti paineita koulunkäynnistä (siihen pisteeseen asti, että tarvittiin yli viiden ihmisen palaveri jossa mm. luokanvalvojani joutui sanomaan että nyt menee liian lujaa). lisäksi olen luonnontieteis-matemaattis-painotteisella, joten taso on kovaa, eli kyllä jotain painetta sieltäkin tulee. luokkani on muuten kai ihan jees, hyvä ryhmähenki meillä kai on mutta itseäni tympii ehkä semmoiset ”pienet” asiat. meillä ei ole käytännössä ikinä kunnollista työrauhaa. mä oon suht herkkä koville äänille, ja kyllä niitä särkylääkkeitä on ihan kivasti menny viime vuonna + joka päivä on sellaista häsellystä, että koulun jälkeen mulla ei ollu oikeen koskaa energiaa tehä mitään (tähän vaikutti varmasti myös mielenterveyteni, palaan siihen myöhemmin). myös on sellaista jatkuvaa naureskelua toisten mokille, ja typerää härnäämistä. en usko, että kukaan sitä ilkeyttään tekee, mutta ei se nyt kuitenkaan ihan ookoo ole.
mulla on ollu haasteita mielenterveyden kanssa vuoden tai pari, ja etenkin kaks viimeistä lukuvuotta ovat olleet aikamoisia (kutosella kärsin koulukiusaamisesta joka eskaloitui lopulta väkivaltaan + mun mielenterveys kusahti, seiskalla olin kuormittunu kaikesta, mun vointi lähti alaspäin ja lisäksi hoitotahosta kamppailu oli suht raskasta, koskaan ei saanut täyttä varmuutta, missä ja milloin seuraava hoitotaho on). viime keväänä sain onneksi lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle, jossa sain ainakin keväällä jatkohoitopäätöksen. ocd-diagnoosi sieltä pamahti, parit lääkkeet tuli käteen ja kesän aikana kävin ahdistuksen kognitiivisen lyhytterapian sairaanhoitajani kanssa. mulla siis on havaittu voimakasta ahdistusoireilua ja mielialan laskua. suurinpiirtein jokaisessa omakanta-merkinnässä viime marraskuulta on mainittu etenkin ahdistuneisuus.
asiahan on näin, että mulla on vähän alle kuukauden päästä hoitoneuvottelut. jos ny ihan huonosti käy, mut heitetään pihalle nuorisopsykalta, mutta sairaanhoitajani mielestä se ei olisi järkevää vaikean oireiluni takia. kuitenkin, jos saan jatkohoitopäätöksen, minulla vaihtuu kokonaan hoitoryhmä (eli se on heihei kivalle sairaanhoitajalleni :/), koska ilmeisesti vaikean oireiluni takia minut tulisi siirtää pidempiaikaispuolelle (?) psykologille, ja voisin saada esim. psykoterapiaa. ei tässä muuten oikein ongelmaa, mutta sinne otetaan jonon mukaan, ja jonottamisen aikana en ilmeisesti saisi nuorisopsykalta terapiakäyntejä. olin varustautunut, että se olisi taho, jolle voisin puhua, kun koulunkäynnistä tulee liian raskasta, mutta enpäs sitten kai puhukaan. toivon, että jos joudun terapiatauolle, ne edes nostavat mielialalääkeannostani (tätä ideaa sairaanhoitajani väläytti, niistä ei ole ollut vielä hirveää tehoa tähän asti)
mua pelottaa, et romahdan tänä(kin) lukuvuonna. nyt, jos tulee terapiatauko, mulla ei oo ketään kelle puhua. mun on vaikee puhua porukoille, eikä mulla oo elämässä oikein ketään muuta aikuista jolle voisin harkita puhumista. kavereita en halua kuormittaa. mietin, että jos terapiatauko tulee, olen (taas vaihteeksi) yhteydessä koulupsykologiin, mutta en ole pystynyt puhumaan hänelle samalla tavalla kuin nuorisopsykalla. mietin myös, että pyytäisin luokanvalvojaani muistuttamaan muita opettajia luvastani poistua luokasta, jos ahdistaa liikaa (luokanvalvojan kanssa voisin teknisesti puhua, häneen luotan, mutta en tiedä miten ottaisin asian puheeksi eikä hän ole myöskään terapeutti).
joten olisiko mitään kivoja ideoita miten selvitä koulunkäynnistä :D
