Siitä asti kun olin lapsi en tutenu oloani 100% tytöksi, kokeilin montaa eri sukupuolta ja nyt suurinpiirtein 1-2 vuotta oon kuvaillu itteäni sanalla ”cassfluix” (cassflux + genderfluid) koska lopetin suurimmaksi osaksi sukupuolesta välittämisen ja se tuntu siltä että se vaihtelee melkeen joka päivä anyways. Mut viime kuukauden aikana samalla kun mun mieliala on muuten alkanu tuntumaan paljon paremmalta kun se on tuntunu pitkään aikaan, oon myös alkanu välittämään sukupuolesta enemmän ja oon vaan yhtäkkiä alkanu tuntemaan itteni kokonaan pojaksi ja kokenu sen takia tosi paljon dysforiaa joka on tosi outoa koska ennen jos on tullu tommosia tunteita niin se on menny ohi niin nopeesti tai mua vaan ei oo erityisemmin kiinnostanu etten oo oikeen jaksanu transitionaa. Oon aina tykänny näyttää enemmän androgyniseltä ja ehkä pikkusen maskuliiniseen suuntautuvalta, mulla on ollu lyhyet hiukset pitkään ja joskus pukeudun poikamaisiin vaatteisiin mutta silti mut enimmäkseen nähään tyttönä, se ei kyllä oo silleen haitannu ennen, ja silti joskus harvoin oon tykänny näyttää myös feminiinisemmältä. Mutta nyt on yhtäkkiä tullu tosi iso tarve näyttää täysin pojalta ja saada muut näkemään mut poikana mutta oon ollu genderfluid niin pitkään että pelottaa että jos alan nyt transitionaamaan sosiaalisesti niin aion kuitenki muuttaa mieleni taas tyyliin viikon päästä.. en vaan oo ikinä ennen ollu näin varma mun sukupuolesta näin pitkään enkä oo ikinä tuntenu näin kovaa sukupuolidysforiaa kunnes vasta nyt noin pari viikkoa sitten. Sillon ku tää alko niin olin myös just alkanu viettää aikaa uudessa kaveriporukassa jossa oli useempi trans poika jotka on kunnolla transitionannu, ja siitä tuli vähän kateellinen olo ja aloin miettimään että mitä jos tää on se mitä oon oikeesti halunnu koko ajan ja oon vaan ollu siitä niinku in denial, mutta sit myös mitä jos yritän vaan tajuamatta ”kopioida” niitä enkä oo oikeesti ftm? Ennen on ollu vaan vähän semmosta tunnetta että haluisin olla poikamainen mutta se ei oo erityisesti vaikuttanu muhun paljoa, mutta yhtäkkiä on alkanu tuntumaan siltä etten mitenkää kestä enää elää minään muuna kun poikana enkä tiiä mitä tehä koska en oo ilonen tälleen mutta pelottaa että jos transitionaan niin mun sukupuoli aikoo vielä taas vaihtua kun se on kuitenki vaihdellu niin pitkään. En oikeen tiiä mitä tehä tän kanssa
näin ihmisenä joka on kokenut hyvin hyvin paljon samaa, mutta nyt näin 18 vuotiaana olen parisen vuotta määritellyt itseäni vain muunsukupuolisen sateenvarjotermin alle, sanoisin, että asialle on annettava vaan tosi paljon aikaa. tiedän, että aika on tooosi p:stä ja se yhä usein tuntuu vaikeelta. ymmärrän pelkoa kopioinnista. jos ajattelee, hyvin suuri osa asioista mitä ihmiset tekee on kopioitua. musta tuntuu, että sukupuoliasiatkin ovat lopulta vain muilta kopioitu muilta luodakseen yhteenkuuluvaisuutta (saa olla erimieltäkin). mulla oli joskus myös tämmönen aika, kun koin itseni hyvin vahvasti pojaksi. se on ihan tosi aito tunne. suosittelen, että seuraat sun tarvetta ilmaista itseäsi. ja sitten, jos mieli joskus muuttuu niin mitä sitten. antaa muuttua. mua taannoin autto paljon, kun katoin youtubesta videoita joissa puhuttiin maskuliinisesta tyylistä ja kannan joitain näitä vaikutteita yhä mukanani. tsemppiä ihan tosi paljon! Olet murunen <3
