Tuun nyt taas valittamaan tänne mun elämästä. Oon lukion ykkösellä ja mul on jotain kavereita ja ihan kiva luokka. Silti tuntuu et ei mulla oikeesti oo ketään. Nimimerkki saattaa hämätä mut oon siis tyttö. Oon kateellinen kaikista mun kavereista. Niillä on harrastuksia, oikeita kavereita ja ees jotain kokemusta seurustelusta. Mulla ei oo mitään noista. Täytän 16 parin viikon päästä. Tiiän et oon nuori mut must tuntuu et oon hirveen myöhässä, haluun kokee jotain kivaa tällee nuorena mut alkaa vaikuttaa siltä et ei tuu tapahtumaa ees vanhempana. Haluun oikeita kavereita ja poikaystävän. On yks tyyppi kenee oisin halunnu ihastua mut joudun nyt unohtaa sen ku mun kaveri tykkää siitä ja tiiän et se jätkä tykkäis mun kaverista paljon enemmän ku musta. Eli tarviin vinkkejä miten tutustua muihin. Ei mun lähellä oo mitään kiinnostavaa harrastusta eikä yhel nuorisotilallakaa käy ketään ”sellasta” eli potentiaalista ihastusta. En oo ollu ihastunu NIIN PITKÄÄN AIKAAN ja se tuntuu mahottomalta. En usko et oisin mikää aseksuaali ku mä kuitenki haluan parisuhteeseen varmaa enemmän ku mitään muuta. En vaa pysty ihastumaa ennen ku tunnen sen ihmisen mut en osaa tutustua oikeesti enkä mä sit uskalla yrittää päästä lähelle koska entä jos mä en ihastukkaa siihen ja sit se tykkääkin musta tai alkaa vihaamaan mua ja luulee et oon ihastunu siihen??? Tosi sekavaa ik mut en oikeesti enää jaksa olla yksin. MITÄ TEEN ENNEN KU HENKI LÄHTEE
