Olin viime vuojen lopus tosi maassa, niinku en jaksanu tehä mitään mistä tykkäsin ja itkin tyylii joka päivä.
Sit olin et kulutan niin paljon kaikkee surullista sisältöä; tyyliin musiikkia etenki, et mäpä lopetan sen kuuntelun ja alan aatteleen elämää positiivisesti ja jotenki se toimiki et olo koheni ja näin.
Nyt vaan tuntuu et taas alan valuun takas sinne. Et huomaan et nimenomaan HALUUAN kuunnella kaikkee surullista musiikkia ja olla yli äätänsä surullinen. Vaik tiiän et pystyisin koheneen jos haluaisin ja tiiän iten voisin tejä sen mut en vaan jaksa. On vaan helpompi olla jotenki masenunu tai jotain.
Hei AX,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
