Tutustuin kesälomalla yhteen aivan ihanaan ihmiseen. Asutaan noin 600km päässä toisistamme, eikä nähä melkeen koskaan, mutta viestitellään paljon. Ollaan nähty ehkä n. 5krt. Pikkuhiljaa, varsinki ku ollaan viestitelty, tää kyseinen tyyppi on alkanu käyttäytymään ihan eri lailla millainen hän oli alussa, eikä hänen käytöksensä enää sovi yhteen mun arvojen kanssa. (Oon vanhoillislestadiolainen) Tää tyttö, kutsutaan häntä vaikka Iinaksi, on muuttunu super paljon ja mua ahdistaa viestitellä hänen kanssaan. Olen kai Iinalle todella tärkeä, eikä hänellä ole kavereita lähellä kotiaan. Iina myös suuttuu todella helposti, ja ite vihaan riitelyä ja huutamista/haukkumista ja oon ite todellaki sellanen sovittelija. Mun pitää miettiä tosi tarkkaan mitä sanon hänelle ettei hän suutu. Mulla on ollu tosi vaikeaa viime aikoina esim syömisen, itsekriittisyyden ja ahdistushäiriöiden parissa ja en oikeen tajua kysyä häneltä että miten menee, ja hän kysyy monesti minulta. Nyt Iina on suuttunut minulle siitä, sillä hänelläkin on aika vaikeaa, ja hän sanoi olevansa kyllästynyt olemaan ”varakaveri”. Vastasin hänelle että ei hän ole, ja että rakastan häntä tosi paljon, mutta en edes tiedä onko se totta. En haluais enää edes oikeastaan olla tässä ystävyyssuhteessa. Lisäksi oon menossa hänelle parin viikon kuluttua ja junaliput on jo hankittu. Mitä teen? En uskalla puhua hänelle koska pelkään ettei hän anna koskaan anteeksi, ja en halua aiheuttaa hänelle pahaa mieltä ja oloa kun hänellä on jo muutenkin vaikeaa. Lisäksi oon just sanonu että rakastan häntä. Mulla on täällä, missä asun, tosi hyviä kavereita, mutten voi puhua näistä Iinalle. Ahdistaa tää tosi paljon, voiko joku auttaa!😭
