Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
moi oon tällänen 14v tyttö ja tuntuu että kaikki kaverit tutustuu keskenään ja jättää mut ulkopuolelle!?
mulla oli pienempänä aika paljon kavereita ja olin kaikkien kaveri (myös niiden joilla ei ollut muita kavereita) mutta nyt kun alko yläaste niin pääsin mun parhaankaverin kans samalle luokalle mut muut hyvät kaverit sattui menemään eri luokille.
tää mun paraskaveri sai paljon omia kavereita meidän luokalle joiden kaveri en itse ollut.
olin siis alussa paljon vaan yksin ja olen vieläkin tai sitte ns roikun muiden perässä koska kukaan ei pyydä mua mihinkään mukaan.
harkitsin myös vahvasti luokan vaihtoa ihan siitä asti kun sain tietää tämän luokan. opo ei kuitenkaan sitä suositellut ja näin jälkikäteen ajatellen kaikki olisivat varmaan vain suuttuneet minulle.
oon tutustunut jonkin verran pariin luokkalaiseen mutta ne on keskenään parhaat kaverit niin oon siinäkin vaan ulkopuolella.
en oo myöskään yhtään ”suosittu” koulussa vaan kaikki pitää mua tylsänä ja hikkenä vaikka en omasta mielestä sitä ole!?
onko muilla käynyt silleen että muut tutustuvat keskenään mutta itseä ei pyydetä minnekkään mukaan?
mulla on pari ”kaveria” joista toinen on todella epäsuosittu ja ihan erilainen kuin minä ja välimme eivät ole enää samanlaiset kuin ennen. toinen on taas mielestäni luonteeltaan hieman määräilevä ja en viihdy hänen seurassaan.
Uusia kavereita aina on tarjolla ja onko muka jollain ”suosiolla” väliä? Mitä sitten onko ihminen suosittu vai ei? Jos viihdyt seurassaan niin siitä saa hyvän ystävän! :) Itse en ikinä ollut suosittu vaan sellainen hiljainen ”hikke” ja sain silti yläasteella paljon uusia kavereita vanhoista erkaantuessani.
Itse olin se outsider koko peruskoulun, tiedän tunteen. Älä kuitenkaan jää tumput suorina ihmettelemään vaan sekaan vain! Ole oma itsesi ja jotkut ovat onnekkaita saadessaan sinut ystäväkseen :)
Eikö olisi parempi yksi hyvä kaveri kuin monta huonoa kaveria? Onko todellisuudessa sillä väliä onko suosittu vai ei? Tsemppiä! <3
Voi ei😪
Mulla on ihan sama tilanne, paitsi et oon 5-luokalla. Tuntuu et kukaa ei haluu olla mun kaa eikä koulus oo KETÄÄN kenen kaa voisin ystävystyy. Ois kiva jos saisin vaik kavereit ihan eri koulustki. Ei se haittais. Se ois itse asiassa kivempiki tyylii:)
Mut voimii sulle. Ja muista et oot just hyvä tollasena äläkä ikinä muutu muiden takii! Ne ei tiiä mistä jää paitsi😘
moi!
jos joku sattuu lukemaan tätä niin oon siis tän keskustelun aloittaja :)
meen nyt kasille ja vieläkin vähän sama tilanne kavereiden suhteen :( toivottavasti tilanne muuttuu nyt ensi vuoden aikana ja jotain muutosta on jo tapahtunut🥳 tyylini on muuttunut ja olen kasvanut pituutta + muuttunut sekä henkisesti että fyysisesti, joten uskon että olen ehkä nyt enemmän samanlainen kuin muut, viime vuonna olin paljon pienikokoisempi ja ”lapsellisempi” kuin muut, en enää :) harrastan cheerleadingiä ja pääsin uuteen joukkueeseen ensi kaudeksi! uudet joukkuekaverini vaikuttavat tosi mukavilta, tosin suurin osa heistä tuntevat jo toisensa. olen harrastanut 2 vuotta :) pääsin myös tukioppilaaksi koulussa parin luokkalaiseni kanssa, ja toivon että tutustun heihin vielä paremmin, tosin toisen kanssa olen jo nähnyt muutaman kerran kesälomalla.
parempaan suuntaan ollaan siis menossa, ja tähtään nyt tulevaan enkä jumita menneisyydessä!
t. karo :)