😓

Läheisten takii oon ihan palasina ja yksinäisyyskin painaa. Joudun/haluan pysyy tääl paikkakunnal. Muut sisarukset ja faijani on toisessa osotteessa (ei oo eronnu mut näin se on menny), mut on vaan jätetty tänne, mul oli seurana ihana koira mun paraskaveri. Mut sekin vaan lähti ja en varmaa nää sitä ikinä sitäkin on niin ikävä, joten oon ihan yksin ahdistunu ja peloissani (pelkään siis paljon jokaista ääntä ja tällee, en oo päässy siittä yli). Kavereitenkaa oon vaan koulussa ja sit kun kelit lämpenee niin muutenkin ainakin vähän. Sit mul on harrastus jota rakastan <3 ja se harrastus paikka on mulle kun koti. Mua kieletään tapaamasta tosi tosi läheistä ihmistä mulle joo se on tehny jotai virheit so? Se on tehny paljon hyvääkin ja on kuunnellu, auttanu ja tukenu. Miten voisin olla tapaamatta sitä ihmistä…
Mietin vaan että jos olisin 11v lähteny niitten mukaan niin en olis ehtiny rakentaa 3 tärkeetä asiaa tänne mun elämään, jolloin mulla ei olisi estettä muuttaa täältä toiseen kämppään.

Kiitos jos jaksoit lukea❤️