Siis anteeksi kaikille, tĂ€stĂ€ tulee lyhyt ja sekava viesti… MeidĂ€n koira kuoli viikko sitten. TĂ€mĂ€ on ehkĂ€ tyhmÀÀ, mutta se oli ainoa kaverini koskaan. Ainoa, joka kuunteli ja ainoa, joka ymmĂ€rsi. En jotenkin vaan pÀÀse siitĂ€ yli, vaan itken joka pĂ€ivĂ€ monta kertaa. Kaikkein pahinta tĂ€ssĂ€ on se, etten ollut paikalla, kun se kuoli. Koko elĂ€mĂ€ni olen voinut luottaa siihen, ja nyt sen viimeinen ajatus varmaan oli, ettei kukaan vĂ€litĂ€, ettei kukaan rakasta sitĂ€… Anteeksi, alan taas itkeĂ€, joten lopetan tĂ€hĂ€n đđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđđ