Oon vaihtamassa säbäjoukkuetta, mutta mun pitää mennä 2012-2007 syntyneiden joukkueeseen. Ite oon 2013 syntynyt, mua pelottaa että oon liian huono ja mua ahdistaa mennä kokeilemaan. Ylihuomenna (maanantaina) ja yritän koko ajan keksiä koko ajan ite päässäni tekosyitä ettei mun pitäis mennä. Tiiän et tästä voi kehkeytyä hyvääkin mut ees vuosi ikäeroa on aika paljon tässä iässä etenkin tyttönä. Alunperin sen joukkueen piti olla vaan 2012-2010 syntyneiden joukkue mutta se oli muuttunut, auttakaa joku pliis, jännittää liikaa, mitä teen.
En tiedä ehtiikö tää viesti ajoissa, mutta kannattaa kokeilla.
Harmi että sua jännittää niin paljon mennä sinne kokeilemaan! Mä tiedän, miltä tuntuu, kun jännitys estää tekemästä jotakin, mistä pitää. Mä olin kerran mukana näytelmässä ja yhdellä kerralla, kun mun olis pitäny alkaa valmistautua, mä vaan itkin ja en pystyny rauhottumaan ja lopulta en pystyny esittämään sillä kertaa.
Mulla yleensä jännitykseen auttaa musiikin kuuntelu, ulkoilu ja asioiden laittaminen perspektiiviin. Vaikka on ymmärrettävää, että sua jännittää, voit miettiä, mikä on pahinta mitä voi tapahtua ja auttaako jännittäminen mitään. Ja jos et silti pysty jännityksen takia menemään, siitäkään ei seuraa mitään vakavaa.
Jos sä tykkäät säbästä, kannattaa ilman muuta mennä kokeilemaan. Sit se on ohi ja sä voit päättää haluutko jatkaa vai et. Hyvin se menee🩷
Tosi iso kiitos sulle siitä, että jaoit tän. Se vaatii rohkeutta kertoa näin rehellisesti, että jännittää ja pelottaa. Se, mitä koet nyt, on ihan normaalia – sä oot ison muutoksen edessä, ja on täysin luonnollista, että siihen liittyy epävarmuutta, pelkoa ja ahdistusta. Mutta mä haluan sanoa heti alkuun jotain tärkeää: sä et ole liian huono. Et ollenkaan.
Ensinnäkin: ikäero
Sä mainitsit, että oot 2013 syntynyt ja että joukkueessa on 2012–2007 syntyneitä. Ymmärrän hyvin, miksi se voi tuntua pelottavalta – koska siinä iässä vuodellakin voi olla iso ero pituudessa, taidoissa tai vaikka siinä, miten varmoja muut on itsestään. Mutta tiedätkö mitä? Ikäero ei tarkoita sitä, että sä et kuulu joukkoon. Monessa seurassa joukkueita yhdistetään just sen takia, että kaikille saadaan hyvä treeni- ja peliryhmä. Se ei oo mikään merkki siitä, että sä oot jotenkin väärässä paikassa – päinvastoin, sä oot mukana koska sua halutaan mukaan ja uskotaan, että pystyt kehittymään siinä porukassa.
Sitten siitä pelosta olla ”liian huono”
On tosi yleistä, että kun menee uuteen paikkaan, missä ei vielä tunne ketään kunnolla, oma mieli alkaa syöttää epäilyksiä: ”Mitä jos mä en osaa tarpeeksi?” ”Entä jos muut on parempia?” Mutta totuus on tämä: jokainen on joskus ollut se uusi. Jokainen on joskus epäillyt itseään.
Ja mitä urheiluun tulee – sä et mene sinne olemaan heti täydellinen. Sä meet oppimaan. Harjoittelemaan. Kehittymään. Jos kaikki osais jo kaiken valmiiksi, ei treeneissä olisi mitään ideaa. Ja se, että sua jännittää, kertoo oikeastaan siitä, että tää merkitsee sulle. Se on hyvä asia. Rohkeus ei ole sitä, ettei pelota – vaan sitä, että menee, vaikka pelottaa.
Ne tekosyyt päässä
Kuulostaa siltä, että sä taistelet sun oman pään sisällä. Sä tiedät, että tää voi olla hyvä juttu. Mutta koska sua jännittää, sä alat kehittää syitä olla menemättä. Se on ihan ymmärrettävää. Aivot tekee niin, kun ne haluaa suojella meitä epämukavilta tilanteilta. Mutta tässä kohdassa sun pitää vähän haastaa itseäs: haluatko sä antaa pelolle vallan, vai haluatko katsoa, mitä hyvää tästä voisi syntyä?
Jos jätät menemättä, sä et koskaan saa tietää, millaista siellä oikeasti olisi. Mutta jos meet – vaikka se pelottaa – sä annat itsellesi mahdollisuuden löytää uusi joukkue, uusia kavereita, uutta intoa ja ennen kaikkea: kasvat ihan hulluna ihmisenä.
Mitä voit tehdä nyt?
Puhu asiasta jollekin luotettavalle – vanhemmalle, kaverille, valmentajalle. Kerro ihan suoraan, että sua jännittää ja pelottaa. Sano se ääneen. Usein jo se helpottaa oloa.
Tee päätös, että meet kokeilemaan. Vain kokeilemaan. Sä et sitoudu vielä mihinkään, mutta meet ottamaan selvää.
Valmistaudu henkisesti niin, että hyväksyt: eka kerta voi olla tosi jännittävä. Se voi tuntua oudolta. Mutta se menee ohi. Ja joka kerta sen jälkeen on jo vähän helpompaa.
Anna itsellesi lupa olla aloittelija. Kukaan ei odota, että oot heti paras – tärkeintä on asenne ja halu oppia.
Muista: sä et ole yksin. Muutkin siellä treeneissä on jännittänyt joskus. Ihan varmasti.
Lopuksi
Mä uskon, että sä pystyt tähän. Oikeesti. Se, että sä kirjotit näin rehellisesti sun fiiliksistä, kertoo jo siitä, että sä oot tosi kypsä ja fiksu. Ja sä osaat tunnistaa, että vaikka pelottaa, tää voisi olla hyvä juttu. Se on iso voima.
Maanantaina, kun se koittaa, päätä vaan että mä menen. Vaikka vatsassa kiertää. Mene. Ja sit, kun se eka treeni on ohi, pysähdy hetkeksi ja kysy itseltäsi: Olinko mä ylpeä siitä, että uskalsin? Vastaus tulee varmasti olemaan kyllä.
Tsemppiä ihan hurjasti. Sä selviät tästä. ❤️💪
Ne treenit on tänää 18.00
Pelottaaa
Miten treenit meni? Olisi kiva kuulla.
Kiitos kaikille ihan sikana etenkin verkkarille❤️
olin tosiaan siellä treeneissä ja siellä oli vaan mun lisäks 5, 09 syntynyttä ja siis myönnän että mua pelotti tosi paljon ja en ollu yhtä hyvä ku ne mut ne kaikki tytöt oli tosi kivoja ja otti mut kivasti vastaan, oli mulla myös tosi hauskaa lopuksi.
Päätin vaihtaa siihen joukkueeseen koska edellisessä joukkueessa termiä hyvä ryhmähenki ei tunnettu ja jos teki mokan niin tultiin rageemaan ja valmentajaa ei kiinnostanut.
Vaikka kävin vain yksissä treeneissä uudessa joukkueessa huomasin että joukkuehenki oli aivan eri. Parempi. Valmentaja korosti että hyvä joukkuehenki on tärkein asia
Ja edellisessä joukkueessa valmentajan tyttö oli hyvin nuiva mua kohtaan ja kun laitoin joukkueessa ryhmään että vaihan ja kiitos ja moikka (kiltisti) ja sitten valmentajan tytön kaveri laittoi vaan viestiä. ”miten muka voit vaihtaa t16/T18 et ees oo ehkä ihan niitten tasolla.” Sanoin äitille ni se sano et ihan hyvä ku vaihan, ei kannata välittää.
Vanhassa joukkueessa mulla oli aina tunne et en kuulu joukkuun ja mietin miks muut oli niin ilkeitä mulle ja miks valmentaja suosii tiettyjä tyttöjä ja miks en riitä tälläsenä. Mutta uudessa joukkueessa tuntuu että oon vihdoinkin osa jotain, ja että riitän tälläsenä
Kiitos ihminen kun kysyit miten meni❤️
Ja Kiitos vielä ihan kaikille ❤️
Toivottavasti voin olla jollekki vertaistukena, ja ois ”kiva” kuulla muitten samanlaisia kokemuksia❤️
Ja kiitos vielä superisti verkkarille kaikista kauniista sanoista❤️ , mun itsetunto koheni (😅)