Tästä tulee ihan hitsin pitkä nii APPRECIATE JOS JOKU LUKEE TÄN🙏 MUT PLIIS AUTTAKAA
Siis mulla on tää yks frendi joka on niinku mun elämä.
Kukaan ei oo ikinä näyttänyt mulle välittämistä ja rakkautta niin paljon kun hän.
Kutsutaan häntä nyt vaikka A:ksi.
A tuli mun elämään noin vuosi sitten, me tutustuttiin WhatsAppin kautta, jossa oltiin ilmeisesti samassa roolipeli ryhmässä. A oli laittanut mulle joku random syys ilta viestiä, koska oli huomannut mun profiili kuvan–jossa oli kaksi K-pop bändin jäsentä, hän piti samasta bändistä myös. A asui lähes 5 tunnin ajomatkan päässä.
Ensin me juteltiin harvakseltaan, joskus jotain höpinää kyseisestä bändistä jne.
Jossain vaiheessa siitä tuli joka päivästä viestittelyä.
”Miten menee?”
”Mitä teet?”
”Missä oot?”
”Huomenta”
”Hyvää yötä”
”Nuku hyvin”
A:lla on tapana vitsillä ”suuttua” jos tein jotain väärin, me molemmat tiedämme ettei hän ole tosissaan. Joten kun pyysin anteeksi, tietenkin, monta kertaa jonossa, yhteen viesteistä kirjoitin ”anteeks, rakas”. Siitä tuli meidän lempinimi jolla me kutsutaan toisiamme jatkuvasti.
A:lla on myös tapana flirttailla ystävilleen ja muuten ihmisille joitten kanssa hänellä on mukava olo, ja voitte vaan arvata että joo, olin ja olen yksi noista henkilöistä.
Aina kun hän näki naamani:
”Awh”
”Söpööö”
”Liian söpö”
”KAUNIS”
”V!tun upea!!”
”Kfkfkflsksbnsaöls”
Enkä minä antanut hänen olla ainut joka saa flirttailla, joten iskin aina takaisin.
”Itse olet.”
”Sinäkin.”
”Oot niin söpö.”
Ja siis no enhän mä todellakaan valehellu. A on ihan sairaan nätti.
Sitten oltiin jo kiinnytty toisiimme niin paljon, että se oli jo turvallista sanoa rakastavansa toista. Siis platonisesti, kaveri mielessä, ainakin ensin.
”Rakastan sua.”
”Minäkin sinua.”
Me tavattiin elokuussa. Se tuli tänne sen perheen kanssa missä mä asun. Varmaan elämäni parhain päivä ikinä.
”Musta tuntuu et herään jostain unesta.”
A antaa ihan hemmetin hyviä haleja.
A myös aina huolehtii musta.
”Miten menee?”
”Mikä fiilis?”
”Voit aina kertoo mulle jos joku on huonosti.”
Sitten jossain välissä mä vaan… Tunsin enemmän. Enemmän kuin pelkän ystävyyden. Enemmän kuin leikkimielisen flirttailun.
Jossain välissä jokainen ”oot kaunis” ”rakastan sua” sai mun sydämen hyppäämään.
Mä olin gone.
Ja meidän kaverit, voi luoja..
”Ootteks te varmasti vaan kavereita?”
”Siis mä low-key shippaan teitä”
”Siis.. ihan vaa frendei?”
”Ootko sinä ja A yhessä?”
”Tykkäätkö sä siitä?”
Ja siis no… Mä vaan toivoisin et hän tykkäis musta myös. Ehkä hän tykkääkin. Ehkä me ollaan molemmat peloissamme sanoa et ”mä tykkään susta enemmän ku kaverina” koska meidän ystävyys on molemmille niin v!tun tärkeä.
Mut siis mä haluaisin ehkä kertoo sille. Joten… Ideoita? Vinkkejä? Vai should I just go for it?
Ja A, varmaan tunnistat itsesi jos jotenkin luet tätä, en tiiä käytättö nuortennettiä, mut jos käytät, ja oot löytäny tän nii.. joo.
Oon varmaan rakastunu suhun.
