En jaksa oikeesti 😭

Mun elämä on paskaa. En oo uskaltanu kertoo mitään kellekkään, koska mun asiat ois niiden mielestä varmasti sairaan pieniä. Mulla ei mee koulussa oikeen vahvasti ja kaveriasiatki on vähän mitä on. Mulla ahistaa koko elämä ja välillä tuntuu ettei vaan jaksais. En jaksa aatella mitää, ahistaa kun koulussa enkun ja ruotsin numerot on viitosia. Äiti ja Isi pettyy muhun. Mulla on YKSI hy kaveri mun luokalla, (muita on mutta en tiiä voiko sanoo kavereiksi, kerron niistä kohta) se on sellanen tyyppi joka rikkoo aina välillä koulun sääntöjä, polttaa tupakkaa koulussa, ja käyttää nuuskaa. No sen asiat on hoidossa, mutta olin yhesti sillon sen mukana kun se jäi kiinni, ja se ahistaa. Siitä välitetään, opettajat aina on sillee ”onko kaikki kunnossa” ja nii, mutta ku mä yritin kertoo jotai nii ei niillä ees kiinnosta. Ei ne ees vastaa. Ainakaan se yks jolle oisin voinu kertoo jotai. Kaikkia muita se kyllä kuuntelee. Mutta nyt kerron mun muista luokkalaisista. Niistä kahdesta. Toinen niistä sanoo ”vitsillä” että ”susta ei kukaan välitä” ja että ”oot kaikkien mielestä idiootti” ja kaikkee tällästä. Se myös lyö. Sen mukaan leikillään, mutta ei se kivaa ole. Ja sitten se toinen. Aika saman lainen. Se sanoo myös ”sä oot turha ihminen” ”sä oot vaa tollanen tyhmä” ne putää mua idioottina, ja tekee musta idiootin. Ne tekee kaikkea, mutta kaikki ajattelee sen vaan vitsinä ja nauraa. Ne ei tiiä että se oikeesti satuttaa. Kotitaloustunnit on hirveitä. Ne pakottaa mut tekee ruokaa, ja en oo siinä mikään mestari. Sitten kun teen jotain, ne haukkuu sitä, ja valittaa ku se on huonoa paskee, ja syyttää mua ihan kaikesta. Aina saan tehä ne ylimääräset työt, kukaan muu ei niitä tee. Aina illalla mietin että en halua kouluun. Mutta on pakko. Oon siis 13. Mulla on koulun arvointikeskustelu lähiaikoina, ja ne anto kaikille jonku lapun missä piti merkata mistä asioista haluaa keskustella ja sit piti myls rastittaa jotai kysymyksii. Siinä oli kaikkee. Jos haluaisin voisin rastittaa kaikkiin niihin kohtiin huonoimman mitkä oikeesti siltä tuntuu, kuten kaveri asiat ja koulun käyntiin liittyvät jutut, mutta en uskalla. Joskus kävin juttelemassa jollekkin ”ammattilaiselle” (ehkä vuos, pari sitten) mytta se oli vaan ahistavaa, enkä tykänny. Silloin kävi myös kuraattorilla ja terkkarilla, mutta se oli ala asteella ja silloin siihen oli eri syyt. Nää on varmaan ihan mitättömiä asioita mutta joo. Ahistaa tää paska. En jaksa enään