en oikeen ihastu. katon vierestä, ku mun kaverit selittelee kaikista tyypeistä ja ihmisistä keitten kaa ne juttelee. kaikki kokee jotain kivaa jonkun kanssa, mut mul ei oo ketään. en ees tykkää kenestäkää ja se on ihan kivaa joo, mut silti toivoisin et ois joku kenen kaa olla. on hirvee olo itestään, ku tuntuu et kukaan ei koskaa tykkäis musta vaik oon omast mielest ihan kiva tyyppi enkä mikää ruminkaa. vinkkejä miten saada parempi omatunto täst??
Riippuu paljo mink ikäne oot. Sanoisin että ei ennen ehk ainakaa 7lk kandee rupee miettii tollasii mut mieluusti vois oottaa lukioon tai amikseen. Ite 6lk ni olin ihastunu yhtee tyttöön ja sanoin sille siit ja hyvihä se meni… sanoisin mä jos en ois ollu hiton stressaantunu sen jälkee. Se p@sk@ aiheutti mulle sen tason stressiä et aloin näkee NÄKYJÄ iltasin. Pelottavii sellasii. Niitten hallusinaatioitten kaa sit tapeltiin hyvä hetki. En haluu tolla pelotella ketään mut meinaan et ei oo nii järkevää aiheuttaa itelle jumalatonta stressiä parisuhteesta joka jos syntyy ennen lukiota tai amista ni 98% ajasta ei tuu säilyy loppu elämää. Riippuu vähä susta, silti se ettet ihastu ei oo kiinni susta vaan siitä et miten osuu kohalle tyyppei jotka sopis sulle itelle. Ajattele vaa fiksusti kenet valitset koska se voi olla tärkeetä, mä vannon.
Tsemppei!
Samaistun vahvasti. En tiedä mitä pitäis tehdä. Ite oon nyt seiskalla ja kaikilla kavereilla on ollut vähintään yks ihastus toisin kuin mulla. Oon päättänyt että jos en 20 ikävuoteen mennessä ihastu kehenkään, oon viallinen siitäkin osasta mua.
samaistun :P
nimimerkki Minä täällä: EI ET OLE VIALLINEN
aromanttisuus ja aseksuaalisuus on oikee juttu ja oon itekin alkanut miettiä oonkohan ehkä jompaakumpaa tai molempia-
mutta joo älkää ottako stressiä parisuhteista tai seurustelusta tai mistään sellasesta koska kaikki etenee omaan tahtiin näissä jutuissa <3
Mul on vähän toi sama.. tosi tosi monilla mun kavereilla on poikaystävä ja mul ei ees oo ikinä ollu juttuukaa. Mut mä jotenki tunnen et en vaa yksinkertasesti pysty päästää ketää ihmistä mun omalle pienelle reviirille tai tarpeeks lähelle enkä oikee tykkää ikinä koskee ylipäätää kehenkää (esim halata yms), mut siis kyl mulla esim jotai ”hallway crush” on et joku on hyvännäkönen ja jos mulle puhutaan nii punastun mut sit en tiiä onkse se ”avoidant attachment”. Mulla kyl on isosisko jonka kaa on käyny sillee et periaatteessa mä oon ollu se isosisko koska koin ja opettelin kaikki asiat eka ja yksin.. ku se on vaa nii outo ja koko sen elämä pyöri sen harrastuksen ympärillä ja jooh. Oishan se aika kivaa jos ois joku vierellä.
Samaistun, koska en oo ollu ihastunu silleen kunnolla ikinä. :P
