Moii, oon 12 vuotias tyttö ja puhun miltä musta tuntuu. Mulla on ahdistusta ja masennusta ja itken ainakin kerran päivässä. Vanhemmat tietää mun ahdistuksesta mut ei masennuksesta ja mun muista asioista. Musta tuntuu tosi pahalta melkein aina. Erosin mun bf:n kaa ja nyt on taas tunteita sitä kohtaan mut sain tietää et meni yhteen jonkun kaa. Menetin mun bff:n joka oli myös mun gf. Mulla ei oo enää ketään tärkeetä paitsi vanhemmat mut en mä kauheesti niille puhu mun asioista paitsi jos ne kysyy. Joskus tuntuu et mul ois ADHD. Oon ehkä myös autismin kirjolla mut en vielä oo saanu diagnoosia. (vanhemmatki on kai autismin kirjolla.) En kans tiiä mikä mun seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli on. Tuntuu et oisin Pansexual, Demiaroace ja Demigirl mut en oo varma. Ne vaihtelee tosi usein. Saatan olla aika sekava nii sori. 😅 Jotkut mun kaveritkin on ilkeitä mua kohtaan vaikka ei tarkota sitä. Esim. nimittelee. Haluisin tutustua uusiin ihmisiin mut mun mielenterveys ei riitä siihen. En jaksa kauheesti mitään. Mulla on joitain helpotuksia koulussa mun ahdistuksen takia. Oon ollu kyl tän viikon kipee nii tuntuu jotenki pahemmalle. Yritän selvitä tästä. Yritän kertoo myös vanhemmille näistä mun asioista enemmän. Rakastan mun vanhempii ja oon kiitollinen kun on mun tukena, mut jännittää vaan miten reagoi siihen miltä musta tuntuu. Tiiän ettei varmasti suutu mut varmaan huolestuu enemmän. Enkä haluis et huolestuu mun takia?! Haluisin taukoa mun mielestä ees sekunniksi. Tiiän et varmaan auttaa ku kerron vanhemmille mut jännittää paljon. En tiiä tuntuuko kenestäkään tältä miltä musta on tuntunut nyt nää pari kuukautta. 🤕
Sori kun aika pitkä teksti, vois olla pidempi mut en jaksa kaikkee kirjottaa. Kirjotan tänne tän ku löysin vihdoin paikan minne voin kertoo mun asioista anonyymisti. Jaksaakohan kukaan lukee tätä koko tekstiä ja kiinnostaakohan tää ketään?! Mut joo moikka 💓 ps. mua ei oo ikinä kiusattu, vaan nimitelty joskus koska muut ei oo tiennyt etten tykkää siitä nimestä millä jotkut nimittelee mua.
