Moi! Oon 12v ja ollu pari kuukautta ihastunut yhteen poikaan joka on vuotta alemmalla luokalla. Nään siitä välillä unia (tai no, näön kyllä joka yö jokaisesta ihmisestä unia, myös niistä joita vihaan) mutta joskus nään jotain vaikka missä sekin on ihastunut muhun ja kun herään niin luulen hetken että se oli totta ja sit vähän masennun kun ei ollukkaan. Tykkään hänestä, koska hän on tosi mukava sekä pojille että tytöille (toisin kuin monet pojat) ja ainakin mun mielestä paljon järkevämpi kuin monet muut meidän koulun pojat (se ei kiroile, puhu kyseenalaista jutuista ja joo ymmärrätte varmaan).
Ihastuin siis silleen, kun pari kuukautta sitten oltiin samassa valinnaisessa puukässässä, niin olin viemässä mun työtä hyllyyn ja sit hän oli myös siinä (en ollu vielä siis ihastunut häneen), ja kun olin laittanut työn ja jäin siihen hetkeksi seisomaan, niin en ees tajunnut että sieltä hyllyltä kallistui joku metri x metri vaneri jossa on tosi terävät reunat muun päätä kohti just se terävin kulma edellä, ja hän otti sen kiinni ja sanoi että ”huh onneksi huomasin tän, se oli tippumassa sun päätä kohti” ja just silloin tajusin että tykkään siitä, enkä osannut sanoo mitään muuta kuin ”juu” silleen tosi hiljaa ja melkein juoksin pois. Oon miettinyt kaikkee kuten että mitä ois voinu tapahtua jos hän ei olis tehny sitä, ja että miks se teki sen. Yritän sanoo itselleni että ei se oo mikään rakkauden tunnustus, hän olis todennäköisesti tehnyt niin kenelle tahansa joka ois ollu mun paikalla, mutta en oikein tahdo uskoa sitä.
Mun kaks parasta kaveria, joista toinen on mun ihastuksen luokalla, tietää siitä, mut en tiiä tajuaako ne et oon oikeesti ihastunut enkä ”ihastunut”. Haluaisin jutella siitä niitten kaa mut sit niitä alkaa aina naurattaa tai jotain, ja mulle tulee siitä epämukava olo koska tuntuu ettei ne niinku ota sitä vakavasti.
Haluaisin tietää, tykkääkö se musta ja mitä mun kannattaisi tehdä sen suhteen, kerronko vai enkö, mua nimittäin vähän pelottaa että jos kerron eikä se ennen oo edes ajatellut mua mitenkään erityisesti, niin sit se pitää mua vähän niinkuin vitsinä (useimmat meidän koulun pojat tekee silleen, usko tai älä). Me ollaan silleen kavereita ja puhutaan aina välillä. Kaikkialla aina sanotaan, että ihastusta kannattaa lähestyä katsomalla silmiin ja hymyilemällä, mutta kun ei se koskaan edes katso mua! Just se saa mut miettimään, että tajuaakohan se ees että oon olemassa, oonko sille vaan joku random tyttö samassa koulussa ja harrastuksessa (unohdin sanoa, että me käydään molemmat koululla semmoisessa rennossa sählyssä ja siellä me joskus jutellaan ja nauretaan silleen porukassa parin muun kanssa (että meitä on ehkä viisi siellä) ja kannustetaan myös toisiamme) vai oonko jotain enemmänkin. . .(En varmaan ):
Sori kun tuli tämmönen romaani mutta halusin vaan kertoo kaiken ja saada jotain vastauksia tai ihan vaan juttukavereita 🎀
