Hei, haluun kertoo mun tarinan, et jos on ykskään jolla on yhtään samallaisii kokemuksii, toimis eri tavalla kun mää.
Mä esitin ihan sairaan pitkään et kaikki on hyvin, samalla ku kävin mun elämän rankimpii kokemuksii läpi. Mä jatkoin ihan ku mitään ei ois tapahtunu. Samalla mua kuitenki oikeesti masensi ja ahdisti mut mä yritin kuitenki kieltää sitä iteltäniki sillä verukeella et oon aina positiivinen ja saanu siitä kehuja.
Jos luet tätä, ja koet tosta yhtään samaistumispintaa, mä niiin kannustan sua sanomaan tosta tilanteesta! Koska yksin ton kestäminen ei kannata! Mulla se päätty [Osa tekstistä poistettu.]… Vaikka se ois vaikeeta, sano jollekin! Oot tärkee🫶
Ja mä lupaan et se helpottaa vielä! Mä tiiän et toi kuulostaa niin kliseiseltä, mut tiiän omasta kokemuksesta et se on totta! Mä en väitä, et kaikki ois mullakaan nyt hyvin, tosta on vuos, mut mä oon elossa ja saan apua
