Mitä mun pitäis tehä kun mul ei oo melkein yhtään kaveria enään
Hei!
Kiva kun kirjoitit keskustelu palstalle!
On ikävä kuulla, että sinulla ei ole enään kavereita :(
Oletko jutellut tilanteestasi luotettavan aikuisen kanssa?
Nuortennetissä voit jutella lasten ja nuorten puhelimessa tai chatissä luotettavan aikuisen kanssa maksuttomasti ihan mistä vaan mieltä askarruttavasta asiasta.
Täältä löydät lasten ja nuorten puhelimen, chatin ja nettikirje palvelun.
Aurinkoista kevättä! :)
Emilia, verkk@ri
Oon 12v. tyttö kaipaan jonku jolle pystyisin puhuu oon pitäny koko elämäni kaikki asiat sisälläni haluun vaan jonku joka kuuntelee eikä ees tarvi vastata riittää vaan et kuuntelee ja ymmärtää sit mä ehkä viimeinkin voisin tuntee oloni niinku kevyeks ja voisin ehkä luottaa ihmisiin ilman pelkoa siitä et mua ei hyväksytä sen takia koska mulla on erilainen perhe ja koko menneisyys
En luota aikuisiin enää koska oon yrittäny puhuu 2 koulun opelle ja kuraattorille eikä kukaan osaa auttaa eikä ne ees ymmärrä ne vaan yrittää neuvoa ja kertoo mitä mun pitäis tehdä enkä haluu sellasta…
Kun mä synnyin mut vietiin lähes heti pois mun omasta kodista lastenkotiin olin siel joku 6 kuukautta ja sit mun rakas veli ja mut haettiin pois sieltä lastenkodista meidän uuteen kotiin eli sijaisperheeseen kaikki meni täydellisesti kunnes mun veli muutti pois mun oikean perheen luokse ja sit mä jäin ihan yksin mun sijais siskon ja sijais veljen kaa ja sijais vanhempien oon tavannut mun oikeeta perhettä ihan pienestä asti aina 3 viikon välein ja yhdessä vaiheessa mun biologiset vanhemmat eros ja olin sillon vielä aika pieni sit kulu taas vuosia ja sit mun biologinen mummo kuoli enkä ees saanu tuntea sitä näin sen vaan kerran ja se oli ihana ja sit se vaan kuoli pois enkä saanu ikinä tuntea mu omaa mummoa joka on aika epäreiluu mut kai sen vaan kuuluu mennä niin mulla oli yks paras ystävä päiväkodista asti ja toinen paras ystävä 3 luokasta asti ja menetin nekin ja jälleen kerran mä jäin ihan yksin siinä vuosien varrella aloin vihaamaan itseäni sit sain uusia ystäviä jotka on vielä nykyäänkin mulle maailman parhaita ystäviä. Tapaan mun biologista perhettä vieläki 3 viikon välein ja ne on mulle niin tärkeitä mä kaipaan mun pikkuveljeä ja isoveljeä ja äitiä ja isää niin paljon et joskus jopa itken itseni uneen en enää vihaa itseäni paitsi joskus ehkä vähän
Mulla on muutenki tosi paljon huolia ja kaikkee ihan liikaa ja nykyään en voi puhua kenellekään vaikka mun pitäis oon aika usein itkenyt koulussa varsinkin sillon ku menetin mun ystävät nii mun opet sanoo mulle et käy kuraattirilla mut en ehk pysty
Mä vaan haluun mun oman äidin😭ja mun omat sisarukset
En oota kenenkään ymmärtävän mut toivon vaan et jotku vois ees vastaa jotain
Pls..auttakaa…
